Pari vuotta sitten kävin sulatuslasikurssin ja rakastuin värilliseen lasiin.
Tämä oli ensimmäinen työni.
Seuraavana päivänä tein tämän:
Jostain syystä näiden turkoosin- ja merensinisten sävyt eivät toistu tuolla pikku kamerapuhelimellani. Oikeat värit ovat oikein syvän meren turkoosit.
Mandariinit huovutin vähän myöhemmin.
Ja kun tuohon merensiniseen rakastuin niin tein toisenkin.
Laitan tähän nyt vain kuvia tekemistäni lasitöistä lähinnä siinä järjestyksessä kuin löydän kuvia koneelta. Kaikkia töitä en ole muistanut kuvata.
Tässä on noin kolmasosa tekemistäni vadeista ja kuvista, laitan lisää, kunhan ehdin.
Tämäntapaisia mustan ja iridisoidun lasin raidallisia tein 3-4 erilaista ja yhden kulta-mustaraidallisen.
Tämä on perhekuva: isä, äiti ja kolme lasta.
Tämän keltaisen tein äidilleni.
Tämä seuraava on Katriinalla, se on oma suosikkini tuon aikaisemman punaisen ohella.
Halusin kokeilla valkoisessa olevia sinisiä ikkunoita, siitä tuli aika hauska. Sommittelen nuo tarkasti vaikkei sitä välttämättä heti huomaa.
Myöhemmin kokeilin samanlaisella tekniikalla kulhoa.
Kulho on taivutettu nenäliinatekniikalla eli sulatettu kaksinkertainen valmis lasityö laitettiin tiilen päälle ja uudestaan uuniin, jolloin se taipui kuin kangas tuollaiseksi kuin kuvasta näkyy. Aika hupaisa!
Joskus värit muuttuvat sulattaessa. Tässä osa tummeni, osa vaaleni. Näyttää oikeastaan vadelma-mustikkahyytelöltä?
Tähän kuvioon sain idean afrikkalaisista heimotekstiileistä.
Ruudukon asettelemisessa meni kolme päivää ennenkuin olin siihen tyytyväinen. Se on yksi kauneimmista tekeleistäni. Voisin joskus tehdä jotain samantapaista kunhan saan hankittua tuota materiaalia jostakin. Homma on käynyt hankalaksi kun lasiliike lopetti lähikaupungissa. Täytyy sulattaakin Tampereella asti.
Tein tilauksesta neljä ruskeaa lautasta, joista en yhdestäkään saanut kunnon kuvaa. Yritin päivänvalossa, kirkasvalolampun avulla ja laittamalla kirkasvalolampun peitteen alle niinkuin tässä. Mikään ei tuottanut oikein kunnon tulosta. Lasin kuvaaminen on vaikeaa.
Tässä vadissa lämpimän kanelinruskean ja hiirenharmaan sävyt yhdessä kahvin ja sokerin kanssa sointuvat kauniisti vaikka en ruskean ystävä olekaan.
Innostuin niistä afrikkalaisista heimokuvioista niin, että tein sarjan:
Noita keskimmäisiä olen tehnyt kolme, koska yhden annion lahjaksi ja yksi ostettiin. Se on ainoa malli jota olen tehnyt useamman melkein samanlaisen, muut on ihan uniikkeja.
Tein tuolla tekniikalla muitakin.
Kuva on luvattoman huono, vaihdan joskus paremman kunhan onnistun sellaisen ottamaan. Päivänvalossa.
Tuon tekniikan keksin itse, mutta en ole varmaankaan ainoa. Koska kotiin on vaikea hankkia hiekkapuhalluslaitteita, keksin kaivertaa kuviot metallipintaiseen mustaan pienellä kaiverrusporalla, jonka hankin alunperin töiden signeeraamiseksi. Yksi timanttiterä menee yhden työn tekemiseen, mutta eipä tämä halpaa lystiä ole muutenkaan.
Viime keväänä kiinnostuin islamilaisesta ornamentiikasta, tässä yksi sen kiinnostuksen tulos.
Enemmän ja enemmän tekee mieli tehdä kuvia, tämä oli ensimmäinen:
Minulla on valkoisen paperin kammo, mutta lasin kanssa työskennellessä tiedän täsmälleen mitä teen. Ei mitään kammoa.
Huvikseni kokeilin moniväriselle iridisoidulle lasille tällaista, jossa värin vaihtelua on käytetty hyväksi.
Ensin sulattamattomana ja sitten sulatettuna.
Viimeisin työ on vielä sulattamatta. Sekin on tehty pikku poralla mustaan, kullanvärisellä metallilla päällystettyyn lasiin kaivertamalla.
Tykkään tästä itse ihan älyttömästi. Samotrakeen Nike. Voiton jumalatar. Voimaenkeli.
Tämän lämpimänvärisen tein anopille, joka on keltaisen ystävä.
Sinikeltaisesta aioin ihan erilaista, mutta ruudullinen siitä tuli kuitenkin. Halusin kokeilla kirkkaan ja opaalilasin yhdistämistä näillä väreillä.
Noita vateja olen tehnyt reilut kolmekymmentä, jokainen omanlaisensa uniikki. Lisää tulee sitä mukaa kun innostun tekemään tai joku tilaa.
Yhdelle tilaustyölle kävi sulatusvaiheessa näin. Aina ei voi voittaa.
Ja tässä on tekijä.
