Mitähän tekis että mainittas? Sano Mumma.

Oululaisia sanontoja tulee mieleen hakematta. Tänään kuulin sanan knälli enkä ensin tunnistanut sitä, myöhemmin muistin että niinhän se Mummakin sanoi kun joku oli oikein viksu: on se niin nälli ja näppärä. Jos joku on oikein ranttu, se on kurnupieru, itkuinen on märylaukku ja jos ei ole siivo niin on renttahelekku.

Vaan eihän minun nyt siitä pitänyt. Vaan elokuvista.

Katriinan kanssa käytiin katsomassa Daldryn "Lukija". Riittävän rosoinen ollakseen kiinnostava, ja oikeastaan miellyttävällä tavalla epätasainen. Osa sisällöstä oli valmiiksi pureskeltu sellaistakin katsojaa varten, joka kenties koskaan ei ole tullut ajatelleeksi syyllisyyttä tai natsien toimia kovin monelta kantilta, osa taas sai jäädä katsojan oman pohdinnan varaan kuten päähenkilöiden epätasainen ja epäsovinnainen suhde. Kate Winslet osoitti että suuri näytteleminen ei ole suurista elkeistä kiinni. Olen aina pitänyt Winsletistä ja tässä hän pääsi näyttämään ja käyttämään taitojaan ihan erilaisessa hahmossa kuin ainakaan minä olen aikaisemmin nähnyt. Tykkäsin.

Ralph Fiennes jäi vähän vaisuksi. Ehkä tarkoituksella?

Illalla tuli telkkarista toinen Fiennes-elokuva "Jutun loppu". Siinäkin minusta mustasukkaisuuden riivaama Fiennes oli aika yksi-ilmeinen. Englantilaisessa potilaassa hän tuntui tavoittavan ihan eri käskystä ulottuvuuksia roolihahmostaan. Vaan kyyneliä nämä kaikki kolme elokuvaa ovat onnistuneet minusta kirvoittamaan.

Ja sehän on niiden tarkoitus.