Aurinkoinen aamu, koulutuspäivä.
Illalla nukkumaanmennessä olin ihan poikki ja nokka vuoti, luulin että tauti on nyt iskenyt minuunkin. Ehkä olikin, mutta yhtä äkkiä se hävisi kuin tulikin, nyt olo on mitä mainioin.
Luin edellisen kirjoitukseni ja totesin, että se on tasan yhtä kirjava kuin tuo huovutustyö - jokaisessa lauseessa pari-kolme ihan eri asiaa klapikoneesta kantapään kipuihin, ei ihme ettei monikaan ole kommentoinut. Odotin että tuo kirjava mattoni olisi kirvoittanut jokusen kommentin, puolesta ja vastaan. Vai liekö se saarijärveläisen sanailun lainaus tyrmistyttänyt lukijoita?
Vaan nyt tukanpesulle ja kouluun, kehityspsykologiaa olisi tänään vuorossa. Mielenkiintoinen aihe, joskin ennakkoluettavat olivat yllättävän tylsää tekstiä, vähän niinkuin olisi neuvolan ohjelehtisiä lukenut että mitä missäkin iässä lapsi tavallisesti oppii. Hinku oppia uutta saa joskus vanhan kertauksen tuntumaan lattealta vaikka kertaushan on opintojen äiti. Asetun siis oppilaaksi enkä tiedä mitään, vasta-alkajan asenteella.
Kommentit