Hello babies!

Sunnuntai on mennyt lökötellessä. Sienipiirakan otin juuri uunista, muuta en ole tehnytkään paitsi nauttinut levosta. Sisällä on lämmintä kun on ollut tuli takassa, uuni päällä ja uusi hieno ilmalämpöpumppu suhisee olohuoneen päädyssä. Ulos en ole edes vilkaissut.

Aamupäivällä heräsin yhdeltätoista, kävin juomassa kupin kahvia voileivän kera ja menin takaisin nukkumaan - kuorsasin autuaasti kahteen asti. Ihanaa. Olen ollut väsynyt, niinkuin tähän aikaan vuodesta usein. Kirkasvalostakin huolimatta tämä pimeä aika väsyttää. Varsinkin kun ulkoilu jää niin vähäksi. Eilen sentään kävin yli tunnin lenkillä (kävelysellaisella), tuntui jo että on pakko päästä ulos. Otin repun selkään ja ajattelin kävellä mutkan kautta viinakauppaan kun oltiin illalla menossa juhliin, vaan päädyinkin lenkin päätteeksi ihan tavalliseen kauppaan ostamaan sipulia ja olutta.  Se tuntui arkiselta, mutta oikeastaan sopi ihan hyvin siihen illan tilaisuuteen: slaavilaiseen lauluiltaan jonka ystävät järjestivät ja me avustimme. Yritin olla viekas ja ostin itselleni juomaksi olutta - ajattelin ettei ainakaan tule juotua kovin paljon kun en nimittäin tykkää oluesta. Enkä tykännytkään: yhden tölkillisen tsekkiläistä sain tunnissa alas, loput lahjoittelin paremmille oluen ystäville. Onneksi yksi hyväntahtoinen herrasmies oli tuonut hyvää punaviiniä yhteiseen käyttöön ettei tarvinnut ihan kuivin suin laulella.

Ilta oli onnistunut, perjantaina porukalla tehty yli 25 litraa bortskeittoa maistui ihmisille ja lisukkeet myös. Leipää, suolakurkkua, kasvis- ja sienipiirakkaa, ja jälkiruoaksi kahvin kanssa yhden ystävän tekemä Charlotte Russe. Hyvää oli.

Kaikille oli monistettu laulujen sanat ja nuotit, olisipa saanut vielä vähän lisää äänialuetta kun omani on niin kapea. Ja matala. Onneksi miehissäkin oli yksi basso etten ollut ainoa.

Minulle mieluisimmat laulut olivat Matuska, jonka Jim Pembroke aikoinaan lauloi englanniksi ja Kaj Chydeniuksen Natalia, joka nyt sai mennä slaavilaisesta laulusta. Ne jäivät mieleen soimaan.

Vaan taidan olla ihan pysyvästi muuttunut sen sorttiseksi etten kovin pitkään viihdy enkä jaksa olla isommassa ihmisjoukossa. Vaikka nytkin oli hyviä ystäviä, itselleni  mieluisia ihmisiä ympärillä.

Tahtoo retriittiin.