Tämä hellekesä on minulle ihanaa ylellisyyttä. Kun Muhammed ei pääse etelään niin etelä tulee Merin luokse tai jotain sinne päin.

Vietin puolitoista viikkoa mökillä Päijänteen rannalla, josta kävin vain kaupassa, kotona lataamassa kännykkää ja jotain muuta pakollista - muuten olin luonnon helmassa. Se oli minulle ihan paratiisi. Loikoilin alasti laiturilla, kävin välillä uimassa, savustin kalaa ja kastelin kukkia. Nukuin hyvin ja pitkään. Useimpina päivinä tuuli sopivasti ettei ollut liian kuuma eikä itikoita.

Muutamana päivänä oli kavereita saunomassa ja joinakin päivinä pojat kävivät omien kavereittensa kanssa syömässä tai saunomassa. Oli mukavaa paistaa niille lättyjä ulkokeittiössä, jossa muutenkin enimmäkseen tein ruoat. Yhden kerran paistoin lätyt sisällä sillä seurauksella, että palohälytin pärähti soimaan.

Kallioille ehdin kiipeilemään vasta toisella viikolla. Ihailin vanhoja sammaleisia pintoja, kauniita jäkäliä puissa ja kivissä ja hienoja kivimuodostelmia. Tämä voisi olla vaikka vanha kalajumala, se katsoo järvelle päin yhden kallion kärjessä.

Ja sen nokan edestä löytyi tällaisiä:

Metsämansikat ovat minulle edelleen jotain aivan ihmeellistä, joka kerta yhtä suuri ylellisyys. Samaa sarjaa hillan ja kantarellin kanssa.

Mansikoiden joukossa oli valkolehdokki, tuoksui ihanalle.

Siellä kallioilla etsin jälkiä vanhoista kalliomaalauksista, koska se on paikkana sellainen jossa hyvinkin voisi olla niitä. Jyrkkiä kallioseinämiä, joista osa on juuri Muinais-Päijänteen pinnan yläpuolella ja osa ylempänä. Joissakin kohdissa olikin punaisia alueita, mutta tarkemmin katsoen ne olivat pientä jäkälää, jonka rautaoksidi oli värjännyt punaiseksi.

Vaan ihan mielikuvitusta kutittelevan näköisiä ne ovat ilman kalliomaalauksiakin.

***

Sunnuntaina aamulla siivosin mökin kaikkineen, ja puolelta päivin lähdettiin poikien kanssa ajelemaan Helsinkiin kun miehen bändillä oli siellä keikka Alppipuistossa. Se olikin Linnanmäen vieressä, joten ei tarvinnut kauaa miettiä mihin keikan jälkeen lähdettäis. Me siis jatkettiin poikien kanssa huvittelemaan Sea Lifeen ja Linnanmäelle. Yöksi mentiin Porvoon leirintäalueelle, kun lähemmät oli täynnä. Aamulla siis pääsin näkemään vielä vanhan Porvoonkin, jossa en ole aikaisemmin käynyt.

Nuorisoa se ei kovin jaksanut kiinnostaa, varsinkaan siinä helteessä. Harvoin muuten olen ollut niin kiitollinen auton ilmastoinnista kuin tällä reissulla.

Porvoosta ajeltiin takaisin Helsinkiin shoppailemaan. Ostin Hakaniemen hallista hyväntuoksuista turvesaippuaa, muuta en tainnutkaan ostaa. Kuopus osti akateemisesta pari kirjaa, keskimmäinen ei tainnut ostaa mitään. Eli kovin himoshoppailijoita ei siis olla, vaikka kierreltiin Kampissa varmaan pari tuntia.

Mentiin Korkeasaareen, jossa minäkään en ollut aikaisemmin käynyt. Hieno paikka, ei ahdistanut yhtään niinkuin lapsena, kun isot eläimet olivat pienissä häkeissä. Sitten Tampereelle, jonne pojat jäivät päiväksi ison veljen hoteisiin ja minä ajoin yöllä vielä kotiin. Siinä tuli puolessatoista vuorokaudessa aika monta kilometriä ja monta hienoa paikkaa.

Eilinen taisikin mennä toipumiseen, tänään sain sentään laitettua 15 kg mansikoita. Joista söin ainakin kilon, luultavasti enemmän.