Syyskuu jo pitkällä, kohta tulee kesää ikävä. Onneksi ei vielä.

Vaikka viikko on ollut työntäyteinen, olen ehtinyt metsään iltahämärissä ja herkkutatteja löytyy edelleen. Eilen antoisan seminaaripäivän jälkeen en kyllä ehtinyt vaan nukahdin illalla päiväunille sillä seurauksella etten saanut yöllä unta ennen aamukuutta. Sellaista ei ole tapahtunut vuosikausiin. Kivaa oli aamulla kun kello soi seitsemältä. Päätin ensin mennä koulutukseen myöhemmin etten nukahtaisi kesken luennon vaan sitten nykäisinkin itseni ylös ja kiirehdin viime hetkellä mukaan, tukka pesemättä ja aivotoiminta nollilla. Pysyin hereillä, mutta kotiin tultuani tipahdin välittömästi unten maille.

Liekö valvomiseen syynä se kun parina iltana luin vain tuntikausia Diana Gabaldonia enkä liikkunut ollenkaan? Tilasin uutuuden englanninkielisenä pokkarina, kun se maksoi alle kympin, suomennos yli 30 €. Vaan ei ole ollenkaan yhtä vetävä tämä uutuus kuin aikaisemmat vai mitä sanoo Katriina? Tuntuu vähän väkisin väännetyltä lukijoiden toivomuksesta, vaikka olen itsekin odottanut tarinalle jatkoa kieli pitkällä. Ehkä se vielä paranee, en ole vielä puolivälissäkään.

Viime viikonloppuna nautin kotona olon rauhasta ja levollisesta kotipuuhailusta, sitä edellisenä viikonloppuna oli Helsingin reissu niinkuin taisin mainitakin. Dave Oshanan ohjaama meditaatio oli virkistävä. Ystäväni kanssa kävimme Taidehallissa Isaac Julienin näyttelyn Ten Thousand Waves, joka oli vaikuttava, ahdistavakin. Upeat kuvat ja videot.

Miehen keikka meni hyvin ja Espalla oli mukavasti kuulijoita, mm. vanha ystävämme, jonka kanssa emme olleet tavanneet yli neljään vuoteen. Tuntui niin kotoisalta kuunnella hänen ääntään ja juttujaan, miten ihmeessä tässä on voinut mennä niin monta vuotta tapaamatta? Ja tapasin myös serkkuni, jonka kanssa oli jo yli kymmenen vuotta edellisestä tapaamisesta. Siis monella tavalla antoisaa.

Keikan alkua odotellessamme istuimme sydänystäväni kanssa kuppilassa ja ihmettelin hänelle syksyn väsymystäni, joka tuntui jo kääntyvän alakulon puolelle. Hän kysyi pari kysymystä ja minulle selkisi samantien, mistä oli kysymys. Ihmeellinen ystäväni.