Olipa hauskat synttärit eilen. En olisi osannut uskoakaan kuinka mukavat juhlat niistä muodostui.

Miehen äiti siis täytti 80 kuten on varmaan käynyt selväksi. Tämä juhla oli vain omalle väelle, ajatuksena on pitää kesällä vähän isommat bileet. Tämäkin juhla piti järjestää puoliväkisin, mitään ei muka olisi saanut olla. Kuitenkin itse juhlassa anoppi haikaili moneen kertaan, että olisivatpa Katriina ja miehensä täällä, samoin vanhempamme Oulusta. En viitsinyt sanoa, että itse ei halunnut koko juhlia...

Juhlakalulla näytti olevan hauskaa alusta loppuun ja niin oli muillakin.

Syötiin ihan älyttömän hyvin: aluksi oli kuohuviiniä ja savulohitäytteisiä tuulihattuja. Alkuruoaksi kokosin salaatin muodikkaasti laseihin, friseesalaattia, melonipalloja, katkarapuja ja pinjansiemeniä. Pääruokana oli aivan superihana ja pehmoinen häränfiletournedos herkkusienimuhennoksella ohuessa taikinakuoressa, valkosipuliperunat ja parsakaali-pinaattimuhennoksella täytetyt paprikat (a´la Meri). Ja vielä vuohenjuusto-tomaattitäytteinen possunfile kantarellikastikkeella, mikä oli minusta jo liikaa. Mutta hyvää. Liharuoat ja kastikkeet teki miehen vanhin sisko, toinen sisko leivonnaiset ja valkosipuliperunat (sekä siivouksen, mistä Luoja häntä siunatkoon, kiitos! Toinen käly oli siivouksessä mukana ja korjasi rikkinäisen sohvan, mikä oli varsinainen taikatemppu).

Jälkiruoaksi taiteilin metsämansikkaliköörillä maustetun mansikkarahkahyytelön, se oli ihanaa. Sattui vielä olemaan pakastimessa metsämansikoitakin koristeeksi.

Ja sitten tietysti respenttikahvit, lakkakakkua, suklaakakkua, Kuningas Kustaan leipiä ja suussa sulavia herrasväen leipiä. Ai että oli hyvää!

Vaan pääosaan juhlassa nousi musiikki! Oltiin pyydetty yllätysesiintyjäksi tuttu laulajamies laulamaan serenadi päivänsankarille ja siitä sukeutuikin koko illan happening, jossa vaihtelevin kokoonpanoin soittoa ja laulua riitti koko illaksi, 5-6 tuntia. Esikoinen soitti pianoa, keskimmäinen kitaraa ja kuopus rumpuja. Mies säesti laulut kitaralla ja välillä soitti bassoa. Päivänsankarikin innostui laulamaan duettoa ja appi soittamaan huuliharppua. Miehen sisko oli tehnyt tyttärensä kanssa anopille laulun ja yksi kuopuksen tekemä laulu oli myös joukossa.

Tunnelma oli lämmin ja rento. Minulla ei ollut puhe- eikä lauluääntä koko päivänä, heräsin aamulla ilman ääntä nimittäin. Välillä otti pannuun kun en voinut osallistua lauluun! Yritin kyllä, mutta kun ei tule ääntä niin ei tule, kähinää vain. Muuten jaksoin onneksi ihan hyvin - juhlat kestivät kellon ympäri. Anoppi vetäisi lopuksi perseet olalle, siinä mummossa on tyyliä. Minä kaadoin konjakkia ja hänelle maistui. Puoliltaöin työnsin hänet ovesta ulos melkein väkisin, hän sanoi lempeästi hymyillen, että "haista paska" ja oli tosi onnellisen näköinen.

Kaikin puolin onnistunut juhla!