Pelottaa.

Mies soitti eilen aamulla ja pyysi hakemaan veroilmoitukset kirjanpitäjältä. Lupasin hoitaa asian ja käänsin kylkeä. Illansuussa kaupungilla, kymmenen minuuttia ennen elokuvan alkua jysähti: olin unohtanut koko saamarin paperit. Soitin kirjanpitäjälle, pahoittelin asiaa ja lupasin hakea nivaskat tänään. Illalla vähän ennen kahdeksaa mies soitti taas toisesta kaupungista: haetko ne paperit, kirjanpitäjä soitti...

Tuntuu kammottavalta kun ei voi luottaa omaan muistiin. Yksi ainoa asia muistettavana koko viikonloppuna ja minä unohdan molempina päivinä ihan totaalisesti. Siivoilin hissunkissun kotona ja nautin siitä, ettei ole mitään pakkoa eikä mitään ohjelmaa. Tössöttelin omia hommiani ja vaihteeksi nautin siitä, jopa vessan pesusta.

Hävettää, tunnen itseni epäluotettavaksi hyypiöksi. Muistilaput kehiin. Voiskohan niitä dementialääkkeitä alkaa syömään vaikkei ihan alzheimeria olisikaan?