On ollut aika vaiherikas viikko.

Oulussa putsattiin poikien ja Eikan tyttären kanssa Mummun ja Vaarin mökin kattoa ruosteesta ja käsiteltiin asianmukaisilla suojamaaleilla. Nuoriso teki tosi hienoa työtä, kymmenen pistettä jokaiselle! Keskimmäinen urheili hyppimällä katolta aina suoraan alas kun ei viitsinyt kulkea tikapuita pitkin.

Eilen illalla samainen nuorukainen jatkoi vesiurheilun parissa ja tuli sukeltaneeksi niin matalassa vedessä, että pää osui pohjaan ja kaularangasta murtui yksi nikama. Aivan suunnattoman suuri suojelus on ollut mukana, että ei halvaantunut vaikka murtunut osa on osittain tunkeutunut selkäydinkanavaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei tarvitse leikata vaan riittää kun pitää kovaa tukikauluria pari kuukautta.

Ja niin miehekäs pitää olla vain seitsemäntoistavuotiaan nuorukaisen, että ei ollut suostunut lähtemään kotiin seurakunnan nuortenillasta eikä vielä kotonakaan kertonut ennenkuin puolenyön maissa mitä oli tapahtunut. Vaikka oli selvästi tosi kivulias. Yö vietettiinkin sitten päivystyksessä ja aamuviiden maissa saatiin tietää että murtumahan siellä on ja täytyy jäädä sairaalaan.

Omissa tuntemuksissa on päällimmäisenä suuri kiitollisuus siitä, että ei käynyt pahemmin. Koko ajan rukoilen, että lapsukaiseni toipuu ihan täysin eikä jää myöskään mitään ahtaumaa selkäydinkanavaan. Maanantaina KYS:n neurokirurgian meetingissä viedä arvioidaan kuvat, riittääkö kaulurin pitäminen hoidoksi.

***

Yksi tapaturma leimasi myös Keitelejazzin konserttia, jossa käytiin Oulusta tulomatkalla. Procol Harumin Gary Brooker oli kaatunut ja useampi kuin yksi kylkiluu oli murtunut, sitäkin oli ihan tuskallista katsoa kun hän aina uudelleen yritti laulaa mutta ei pystynyt, tietenkään. Hän kertoi peruneensa keikan vain kaksi kertaa elämässään eikä halunnut tehdä sitä nytkään. Biisit kuultiin sitten suurelta osin instrumentaaliversioina ja ne toimi kyllä niinkin, yleisöhän osasi ne tietenkin ulkoa. Homburg, Salty Dog, Whiter Shade of Pale (se kuvasi kyllä hyvin häntä itseään siellä keikalla ja keskimmäistä eilen illalla) ja monta muuta hienoa.

Nyt köllimään. Hengessä olen koko ajan keskimmäisen vieressä siellä sairaalassa, jonne siitä ei ollut yhtään kiva jäädä. Toivottavasti se saa nukutuksi.