Kävin yhden porukan kanssa viikonloppuna Lemp/_äälän luontai/_skylpylässä, mikä oli aivan mainio elämys. Oli vähän niinkuin olisi siirtynyt eri vuosikymmenelle: rakennukset olivat viime vuosisadan ensimmäisiltä kymmeniltä ja hoidot ilmeisesti 40-luvulta melko samanlaisina pysyneet. Nykypäivien dayspa:t ja eedenit ovat kaukana siitä ilmapiiristä, missä olimme.
Olimme varanneet kahden tunnin autuuspaketin, joka alkoi hieronnalla - päähän laitettiin kylmään veteen kasteltu pyyhe, jonka läpi hierottiin ensin pää, sitten hartiat ja selkä. Tila oli lämmin eli kylmä ei tullut vaan hoito oli miellyttävä. Sitten mentiin kuhne-ammeeseen, jossa ensin oltiin melkein kuumassa vedessä, jalat kylmiin pyyhkeisiin kiedottuna, sitten päinvastoin.
Höyrysaunan ja suihkun jälkeen kiedottiin päästä varpaisiin pakettiin osa kehosta kylmiin kääreisiin ja lämmin peitto kaiken ympärille. Ja kyllä: lämmön tasaantuessa olo oli autuas, täydellisen rento. Siinä maattiin kapaloituna kuin joulun lapsi seimessään, kaukana kavala maailma. Illalla oli vielä päivällinen ryhmällemme tilattuna.
Koko hela hoito: siis majoitus, täysihoito ylimääräisellä aterialla ja autuuspaketti olivat yhteensä 95 €.
Ja todella ystävällinen palvelu, monenlaista mukavaa pikku huomioimista ylimääräisenä: Ottakaapa kahvia ajankuluksi, haluatteko illaksi naposteltavaa, jos vielä haluatte rupatella?
Juuri tuollainen kotoisuus ja huomioiminen on parasta ylellisyyttä. Samantapaista on joskus bed and breakfast -majoituksissa, joissa olen ollut, kotimaassakin.
Tämä ei ollut sitä ikävää oppia, päinvastoin, tuossa reissussa kaikki oli mukavaa.
Otsikko tuli vain mieleen, kun avasin vuodatusta ja kärsivällisyys oli jälleen koetuksella: tukka ehti kasvaa puoli senttiä joka sivun välissä.
Ylitin ennakkoluuloni ja kävin jopa Lempäälän Ide)aparkissa ja yllätyin: siellähän oli mukavaa, suorastaan viihtyisää siinä päädyssä, jossa kävimme. Löysin valitettavasti oikein kivoja pikku käsityöputiikkeja, joista löysin oikein kivoja pikku vaatteita ja koruja.
Kerrassaan ilmiömäisen kauniita olivat Satu Untisen hopeakorut, joille nettisivut eivät tee oikeutta.
Luonnossa nuo luonnon taideteokset hopeaan valettuina iskevät ainakin minun makuuni ihan nappiin - niinpä korvissani roikkuvat juuri nytkin hopeiset tervalepän kävyt ja yksi vielä kaulassa. Todella kauniita olivat tuijan lehdet ja pienet varvut.
Samasta putiikista löysin myös juuri oikean eli mustikkapuuron värisen pellavamekon vai mikähän tämä on, monikäyttövaate: jotain mekon, lappuhaalarin ja essun välimailta. Sopii minulle kuin nenä päähän. Valmistaja on AIA, en löytänyt netistä.
Ja vielä yksi Mexxin T-paita, juuri oikea mustikkapuuron väri siinäkin.
Kaksi kirjaa, halvalla. Jaakko Hämeen-Anttilaa ja Runebergiä.
Mutta siellä oli kymmeniä tai satoja kauppoja, joista en ostanut mitään!
***
Illalla päästiin savusaunaan hyvien ystävien luona. Ja pikku iltapalalle: pöytä notkui herkkuja.
Osa katsoi ottelun, minä en kestänyt. Onneksi oli yksi yhtä heikkohermoinen kohtalotoveri, ettei tarvinnut yksin pureskella kynsiä nurkassa kun muut jännäsivät peliä. Tulos oli kyllä riemukas! 4-0! Voiko olla totta? Onko vieläkään ihan varmaa, ettei Ruotsi tehnyt viittä maalia viimeisen minuutin aikana?
***
Tänään kävin erittäin hyvän ja puhdistavan keskustelun yhden ystävän kanssa: vähän niinkuin haavan puhdistus, joka tekee kipeää mutta parantaa. Se oli hyvä kokemus. Tulee mieleen yhden viisaan ohjaajani lause: jos mikään muu ei auta, kokeile rehellisyyttä.
Minulle itselleni on ollut hyvä kokemus se, että voin suuttua niin, että liinat hirttää kiinni ihan totaalisesti, ja selvittää sitten sen solmun. Se oli sisäisesti hidasta työtä, mutta tuotti hyvän tuloksen.
Se solmun säikeiden erottelu ja erittely tuotti sellaisenkin tuloksen, että huomasin suuttumisen ja toisen vahingoittamisen olevan eri asia. Kenties olen maailman ainoa ihminen, jolle se ei ole itsestäänselvyys, mutta minulle se oli tärkeä oivallus.
Kommentit