Perjantai-ilta on ollut aika väsynyt työviikon ja työpäivän päätteeksi.

Tai siis, minä olen ollut väsynyt. Huomasin sen siitä kun tuttava tuli käymään enkä jaksanut edes sängystä nousta. Olin tullut vasta töistä ja mennyt ruoan jälkeen pötköttämään. Pyysin hänet vain sängyn reunalle istumaan ja porisemaan. Rupateltiin siinä kepeästi kuolemasta.

Viime päivinä on ollut ihanaa se, että on paistanut aurinko. Kirkkaalta pilvettömältä taivaalta. Lumet haihtuvat tällaisina päivinä. Toissailtana joutsen tööttäili talon yli ja kaartoi läheiselle lahdelle, jossa on sula. Ihmettelin taas miten niin kauniista linnusta voi lähteä sellainen epävireinen toitotus. Kevät on kovasti tulossa.

Vihdoinkin sitkeä kurkkukipu on hellittänyt, yskä myös. Huomenna on lähestulkoon vapaapäivä, illansuussa ajan sitten Lahteen koska naisporukan tapaaminen on sunnuntaina kymmeneltä.

Kaipaisin kovasti jonkinlaista retriittiä, aikaa olla yksin ja hiljaa, keskittyä olennaiseen. Teen sitä kotonakin, oikeastaan teen sitä koko ajan mutta silti kaipaisin välillä yksinoloa. Ja uudelleen olen alkanut haaveilla kesäpaikasta - sellaisesta, jossa voi maata kesäpäivänä harmaalla laiturilla ja kuunnella laineiden liplatusta. Katsoa järvimaisemaa ja sulautua sen kauneuteen. Jos saa tilata niin kuikkapari olisi luksusta.