Kotona taas.

On ollut aikamoinen viikko. Viisi päivää lasia puhaltamassa oli ihanaa ja rankkaa, ja ihan hirveä hinku olisi heti puhaltamaan lisää. Maanantaina tuntui melkein mahdottomalta koko touhu, tiistaina osasin tehdä jotain jo yksinkin, keskiviikkona tein jo tämän:

Olin niin ylpeä tästä pilikkumista että meinasin pakahtua! Symmetrinen se ei ihan ole mutta ei se mitään, minusta se on ihana! Monta työvaihetta siihen tarvittiin ja juuri tämän kulhon osalta ne on videolla, työparini kuvasi kun minä tein ja opettaja ohjasi.

Torstaina tein maljakoita:

Tämä onnistui juuri siten kuin suunnittelin.

Tämä sen sijaan ei:

Vaan ei se mitään, hieno siitä silti tuli. Tarkoitus oli tehdä suoria ilmaraitoja kylkiin ja se olikin aivan upean näköinen kunnes päätti taipua kaksinkerroin. Apuopettajan ansiokkaan pelastustoiminnan ansiosta siitä tuli kuitenkin jotakin, hän kaappasi pillin päästä valuvan maljakon kuuppaan ja minä pyöritin ja puhalsin. Samanlaista en pystyisi tekemään vaikka yrittäisin.

Soodalla sai hauskoja kuplia paperipainoihin. Tietääkö kukaan ketään, joka olisi käyttänyt paperipainoa papereidensa painona?

Puhalluskurssin jälkeen olin Oulussa isän 80-vuotispäivillä. Oli onnistunut ja hyvä juhlapäivä. Ihania herkkuja. Ja oli mukavaa tavata vanahoja sukulaisia ja lisäksi tutustua nuorempiin serkkuihin, joista oli tullut aikuisia. Aivan hurmaavia tuttavuuksia!