Meillä oli eloisa ja tapahtumarikas pääsiäinen, ihan muuta kuin etukäteen kuvittelin. En ollut suunnitellut koko pääsiäisen ajalle mitään, ennenkuin sain kuulla että Eikkasisko ja tytöt tulevat meille - se innosti heti suunnittelemaan ainakin ruokatarjoilua.

Perjantaina heti kuskattiin nuoriso rinteeseen - joka olikin kuulemma hyvin sohjoinen. No, ainakin saivat ulkoilmaa, tosin aika kallista sellaista. Parempi kuitenkin kuin sisälläolo, jota tulee liiankin kanssa.

Lauantaina kun Eikka tyttärineen oli kaupungilla, meille tuli yllätysvieraita Argentiinasta! Ystävämme, miehen vanha koulukaveri, soitti tulevansa käymään ja tuli buenosairesilaisen avovaimonsa kanssa. Se oli sydämellinen ja mukava ensitapaaminen - kielimuuri ei ollut ylittämätön vaikka yhteistä kieltä ei ollut montaa sanaa. Oli kuitenkin hyvä tulkki mukana. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä selvemmin huomaa, että sanat ovat vain osa kommunikaatiota. Siinäkin näemmä läsnäolo ja vuorovaikutuksen halu on tärkeämpi.

Lauantain yllätykset eivät loppuneet siihen. Illansuussa soitti toinen ystävä, jonka kanssa olemme ensi lauantaina lähdössä sinne Firenzeen vetämään kurssia, että hänellä on oikea ranne murtunut, molemmat luut poikki...ensimmäinen paikoilleenlaitto kipsauksineen oli ollut erittäin kivulias ja epäonnistunut, toinen kerta illalla vasta onnistui. Nyt käsi on paketissa ja perjantaina selviää, voiko hän lähteä reissuun vai joudutaanko leikkaamaan. Pieni jännitysmomentti siis minulle myös, joudunko vetämään kurssin yksin.

Sunnuntaina nukuin pitkään ja menin vielä aamiaisen jälkeen jatkamaan unia. Taisin herätä vasta siihen, kun Eikka tuli pyytämään ruokapöytään - tämä on siis sellainen kyläpaikka, jossa emäntä saattaa kuorsata keskellä päivää niin että seinät tärisee ja vieraat saavat laittaa ruokaa myös talonväelle. Oli niin kotoisaa ja mukavaa Eikan kanssa, ei mitään vieraskoreutta. Isä ja äiti tulivat vielä illansuussa kyläilemään, heidänkin kanssaan oli hyvin lunki meininki. En muista milloin viimeksi olisin ollut äitin kainalossa katsomassa televisiota, se oli mukavan pehmeää.

Tänä aamuna heräsin siihen, kun Eikka kävi sanomassa heipat - luin yöllä myöhään ja nukuin ihan sikeästi koko aamun kun he valmistautuivat lähtöön - sama meininki siis jatkui. Samaten otin päivällä torkut ja heräsin kolmen maissa siihen tunteeseen, että jotakin on unohtunut - anoppilan pääsiäisateria! Äkkiä pojat autoon ja menoksi, ja siellä olikin yllättäin myös miehen siskon perhe jo odottelemassa että päästään lampaan kimppuun: oli aivan taivaallisen ihanat sapuskat niinkuin aina.

Ei ole päässyt nälkä tulemaan tämänkään pääsiäisen aikana, puntaria en uskalla edes vilkaista. Sunnuntaina oli lämmintä ja aurinkoista, silloin käytiin sentään kävelyllä Eikan kanssa ja istuttiin takapihalla vähän aikaa paistattelemassa päivää. Eteläseinustalla taas tuhansia idän sinililjoja pukkaa päätä ylös mullasta ja urheimmat kevättähdet ovat jo nupulla, samoin jokunen posliinihyasintti. Ilokseni mustarastas hyppeli pihassa, kaipasin sitä viime kesänä.