Taas on ollut pitkä tauko täällä kirjoituksissa, ei vain ole irronnut. Olen niin pitkään kirjoittanut vain pintapuolisesti siitä, mitä milloinkin olen tehnyt tai olllut tekemättä, enkä juuri mitään siitä mitä mielessäni liikkuu. Vaan en nyt kuitenkaan pistä vieläkään lappua luukulle.

Lomalla kävin Oulussa ja se oli mukavaa niinkuin aina. Tällä kertaa erityistä oli äidin auttaminen toipumaan leikkauksesta ja se oli antoisaa minullekin, se hoiteleminen. Halusin oikein vartavasten lelliä häntä, vaihteeksi näin päin.

Yksi hieno asia elämässä on ollut se, että kotiin vanhempien luokse on saanut aina kokea olevansa tervetullut. Se on ollut tärkeä kantava tekijä elämässä. Ja kun opit siirtyvät helposti eteenpäin, niin hyvässä kuin pahassa, niin tämä on yksi hyvä asia joka siirtyy eteenpäin. On aina juhlaa kun lapsi tulee käymään kotona, ja muistan myös osoittaa sen hänelle. Nyt kun nuoremmatkin ovat jo sen ikäisiä, että kotoa lähteminen alkaa häämöttää näköpiirissä, tuntuu juhlalta sekin, että he ovat vielä kotona.

Ensi viikonloppuna jo menen Ouluun uudestaan kun on suloisen kummityttöni rippijuhlat.

Sain mielenkiintoisen tiedon ja aarteen kotona käydessä. Äitini oli ollut kirjeenvaihdossa joistakin sukuhistoria-asioista aikaisemman asuinpaikkansa papin kanssa (joka on meidänkin vihkipappimme) ja saanut tietää, että hänen isänsä isoisä on kirjoittanut hengellisen laulun "Golgatan sotawuorella". Enon vaimo oli sitten löytänyt sen lestadiolaisesta virsikirjasta ja ottanut siitä kopion, jonka minäkin sain. Siinä lauletaan ihanasti armosta ja rakkaudesta, ilosta.

"Katso nyt lapsi lähdettä, mi ompi aivan edessäs, se armovirran vuodattaa ja sydämesi sulattaa.

Katso nyt lapsi eteesi, kuink´ lähde paistaa kirkkaasti: se valaiseepi tuntosi rakastamaan veljiäsi.

Se saarnaa synnit anteeksi, se viat kaikki unohtaapi, se rakkauteen opettaa, sydämet kovat sulattaa.

Armosta laulan iloiten ja kanteletta soittelen, kun Jeesus siunaa lastensa sydämet armokasteella.

Tuo armovirta ihana, kun sydämemme sulattaa, se vieroittaa pois tästä maast´ kulkemaan kohti kotia."

Virsi on pitempi, kymmenen säkeistöä, mutta erityisesti nuo säkeet koskettivat lämmöllään ja rakkaudellisuudella. Olin jotenkin aina luullut että varsinkin ajan lestadiolaisuus on ollut ankaraa ja tuomitsevaa. Tuo laulu kertoo minulle, että isoisäni isoisän hengellinen kokemus on ollut sama kuin minunkin, rakkauden virta.

Ja nyt sisar lopettaa todistamisen tähän ja menee laittamaan pyykit kuivumaan.