Eilen seminaaripäivän jälkeen menin metsään sienitoivein, ja mitä näinkään:

1250940064_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Toinen viime vuosien suosikkimetsistäni oli joutunut "hoitotoimien" kohteeksi. Ikävä näky. MIten joku saattaa tehdä metsään tuollaista jälkeä?

Tässä oli yksi viime vuosien parhaista torvisieni- ja herkkutattipaikoista.

1250940036_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Onneksi siellä oli vain harvennushakattu eikä tehty aukkoa niinkuin mäen toisella syrjällä. Kyllä siitä sienimetsä vielä tulee. Ja sieltä aukon kohdalta olen hakenut ne tämän syksyn ihanat vadelmasaaliit.

Vaan metsä ei petä koskaan. Kun kiertelin katselemassa harvennetun alueen reunamia, löysin ihan mahtavan mustikkapaikan. Olin luullut, että mustikka-aika olisi jo vähän niinkuin menossa ohi vaan ei se näemmä olekaan.

Aikaisempina vuosina minulla ei ole ollut koskaan kärsivällisyyttä mustikanpoimintaan, mutta nyt oli mukava kyykkiä noukkimassa marjaa käsin. En viitsinyt lähteä autosta poimuria hakemaan, kun olin aika korkean jyrkänteen päällä.

Tänään ajellaan Ouluun venettä hakemaan. Saadaan vanhemmiltani vanha Päijän-soutuvene ja sen perään pieni perämoottori. Päästään siis jatkossa vesille lähijärvelle! Saapa nähdä innostutaanko jatkossa verkoilla kalastamisesta, ainakin aiotaan kokeilla. Saadaan nimittäin muikku- ja siikaverkkoja samalla.