Kyllä pitäisi vähän miettiä mitä ääneen menee toivomaan. Arvatkaa kenen tietokone lakkasi tänään töissä toimimasta vähän viiden jälkeen?!!

Aivan, eikä tullut kuntoon vaikka miten väänsi. Hiiri ei toiminut ja sen myötä ei mikään muukaan. Melkein puoli tuntia saikkasin sen kanssa ennenkuin muistin: ai niin, tätähän minä pyysin. Pistin koneen napista kiinni vastoin ohjeita ja lähdin veks.

Tänään minulle alkoi kevät: kävin Inkiväärin blogissa ihastumassa japaninakileijaan ja ajauduin sitä myöten nettiin selailemaan perennakuvastoja. Mitä uutta ensi kesänä laittais? Pääsevätköhän pionit jo kasvun alkuun? Joko malttaisin rajoittaa tarha-alpin voittokulkua ja ainakin yrittää samaa rohtosuopayrtin kohdalla?

Tiistaina puolilta päivin töihin ajaessa oli minusta jo ihan keväinen sävy auringonpaisteessa vaikka olikin kylmä.

Ja lisää hullutuksia. Eilen töissä meni taas myöhään vaan kerrankin siitä oli etua: hoitaja tuli kysymään haluaisinko ottaa Botoxia kun jäi ylimääräistä? No enpä ollut koskaan harkinnut kun en ole kovin ryppyinenkään, mutta sanoin että mikäs siinä, kokeillaan tuohon yhteen otsaryppyyn. Sain ilmaiseksi. Nyt kuulun sitten samaan kerhoon Nicole Kidmanin, Madonnan ja muiden vanhenevien naistähtien kanssa, vaikka olen aina ajatellut että onneksi en ainakaan yritä kynsin hampain pitää nuoruudesta kiinni vaan iloitsen vanhenemisesta täysin siemauksin.