Jouduin viikonloppuna totamaan, että sittenkin maalis-huhtikuun tiivis aikataulu vaatii veronsa. En tunne itseäni yhtään rasittuneeksi, mutta olen hatara kuin vanha lato.

Olin viikolla sopinut meneväni lauantaina ystäväni kanssa liikuntatapahtumaan, jota hän oli järjestämässä. Unohdin!!  Aivan kertakaikkiaan ja totaalisesti. Heräsin klo 11 siihen kun hän soitti: missä olet, odotetaan sua alkuverryttelyyn! Tuntui aivan kammottavalta, miten en edes edellisenä iltana muistanut vaikka miehelle puhuin, että nyt treenaan loppukesän vaellusta varten. Ei vain noin niinkuin piuhat yhdistyneet päässä, että perjantain jälkeen tulee lauantai. Edellisenä päivänä olin ostanut jopa uuden tuulipuvun, jolla herrastella.

Tuli tosi ontto olo, niinkuin aina kun muisti pettää. Tuntuu ihan tyhmältä ruveta kaikki laittamaan kännykän muistiin, mutta ei kai tässä muu auta. Ikävää olla epäluotettava.