Jaloissa tuntuu, kun käytiin miehen kanssa kahden ja puolen tunnin lenkillä. Harjoittelin patikointia: pakkasin repun selkään, otin asenteen ja sitten lähdettiin.

Ihana päivä, aurinko paistoi häikäisevän siniseltä taivaalta ja viileä tuuli piti huolen vilvoituksesta. Kiivettiin läheiselle harjulle, jonka päällä kulkee polku. Paikoitellen maisemat on hienot, kun toisella puolen näkyy Päijänne ja toisella Muuratjärvi. Noeijoon neuvosta pidettiin aina välillä taukoa, juotiin viinimarjamehua ja ihailtiin maisemia.

Matkaa tuli kymmenisen kilometriä. Paluumatkalla istuttiin puhdasvetisen Muuratjärven hiekkarannalla eväskahvilla. Vesi oli niin kirkasta, järvenselkä niin sininen ja laineiden liplatus niin ihanan kesäistä ja raikasta, että sitä ei voinut pilata edes kateus, jota pysyvästi tunnen niitä kohtaan, jotka asuvat sillä rannalla. Käki kukkui aina vähän päästä harjun rinteessä.

Jaloissa vähän tuntuu, unohdin taas aluksi venytellä patikoinnin jälkeen. Vielä pitäisi vähän tehdä pihassa hommia, istuttaa työkaverilta saadut ruusupensaan juurakot ja levittää komposti perennoille.

Tai ainakin kulkea vähän ympäriinsä nauttimassa kevätkukinnasta. Kukassa ovat scillojen ja posliinihyasinttien ohella narsissit ja helmilijat, kevätpikkusydän isoina mättäinä, tietenkin valkovuokot ja sitten jokin keltainen ihan pieni kukka, jota en tunne. Taidankin lähteä pihalle ottamaan kuvia vaikka aurinko onkin jo laskemassa.

***

Onnea Katriinan perheeseen, siellä sitä ihmettä nyt piisaakin, kun on koiravauva talossa eka päivää! Milloinkahan sitä saa mennä katsomaan?