Tuulen viemää kirvoitti vielä kerran kyyneleet, kun Melanie kuoli. Huhhuh, kolme ja puoli tuntia yhteen soittoon käy jo urakasta. Vaan en voinut jättää katsomattakaan, se on niin komea elokuva. Aina välillä kaipaan hyvää tarinaa, kirjassa tai elokuvassa.

Vielä kun saisi nähdä Jamien ja Clairen tarinaa elokuvasarjana. Vaan kuka voisi olla Jamie? Liam Neeson oli erinomainen Rob Roy, mutta hän on liian vanha nuoreksi Jamieksi. Onko ehdotuksia?

***

Viikonloppu se hurahtaa aina tosi nopeasti. Just äskettäin oli perjantai ja nyt onkin jo sunnuntai-ilta. Liikunta jäi vähemmälle kuin olin suunnitellut, mutta kävelin sentään kauppaan. Siitä tuli vain parin kilometrin lenkki eli ei kannattaisi paljon mainitakaan. Uimahallikamppeet ovat  olleet kassissa valmiina koko viikonlopun ja ovat siellä vieläkin. Jos vaikka viikolla sitten...

Huomenna töitten jälkeen on kuitenkin Feldenkrais-tunti. Olen ollut vasta kahdella tunnilla ja se vaikuttaa jo selvästi kroppaan, liikkeet muuttuvat! Aamulla kun kumarruin tyhjentämään tiskikonetta, selkä ilmoitti selvällä suomen kielellä, että ei näin pyöristäen kumarruta! Kokeilin uudestaan: oikea tapa oli taivuttaa kevyesti pyrstöä ylöspäin ja koukistaa polvia, jolloin kumartuminen tapahtuu itsestään rasittamatta mitään osaa kehossa. Tätä ei oltu opetettu vaan se tuli itsestään. Feldenkraisissa opetetaan nimenomaan kehon kuuntelemista ja liikkeiden luonnonmukaisuutta.

Sain Katriinalta lainaan kirjan Viidakkolapsi, joka heti alusta tuntuu hyvältä. Omaelämäkerrallinen kertomus tytöstä, tai siis naisesta joka vietti lapsuutensa Länsi-Papuassa kivikautisen heimon parissa, vanhemmat tekivät siellä kielentutkimusta ja lähetystyötä.

Taidan kömpiä sänkyyni, ehdin vielä lukea tälle illalle. Fysioakustinen systeemi onkin nyt puutteellinen: tarvitsin vahvistinta työhuoneeseen, kun opettelin siirtämään musiikkia vinyyliltä koneelle, Macille. Vihdoinkin! Olen harmitellut vuosia sitä, ettei vanhoja levyjä pysty siirtämään CD:lle. Muutama viikko sitten mies kertoi, että hänellä on koneessaan ohjelma, jolla se onnistuu. Tänään opettelin sitten käyttämään sitä.

Alkajaisiksi siirsin Liisa Tavia, sitten pari rakasta lastenlaulua Iso Mies ja Keijukainen -levyltä: Haitula menee jostain syystä minulla suoraan sydameen!

Sitten tulikin tyylin muutos: Bowien Rock´n´roll suicide, Roy Harperin Lifemaskilta Goodbye Free Ireland ja Little lady. Incredible String Bandin kohdalla levysoitin ilmoitti olevansa jo iäkäs eikä jaksanut enää pyörittää lautasta 33,33 kierrosta minuutissa. Täytyy antaa sen levähtää välillä ja jatkaa toiste.

Ja juutuubista tähän loppuun vielä Georg Otsin ihana Rakastan elämää.