Kyllä oli voita molemmilla puolilla leipää tänään taitoluistelua katsellessa. Kolme suomalaista viiden parhaan joukossa! Upeaa luistelua!

Onneksi olkoon Lauralle, Susannalle ja Kiiralle!

***

Olen ollut niin tiiviisti taas kirjojen parissa, etten ole edes koneelle joutanut, tosin se on ollut koko ajan varattunakin.

Mies valittaa, etten ole läsnä, kun olen koko ajan nenä kirjassa - ihan aiheesta sanoo.

Eilen illalla tein pitkästä aikaa jotain muuta kuin luin: kävin kapakassa kuuntelemassa Maaritia. Autolla eli selvin päin, silti pää humisi aamulla paikan metelistä. Maarit oli hyvä, ne olivat kahdestaan miehensä Samin kanssa liikkeellä eikä siihen enempää kaivattukaan. Maarit itse soitti sähköpianoa ja Sami kitaraa.

En ole ollut mikään viimeisen päälle Maarit-fani, mutta tuollaiset klubikeikat ovat aina kivoja. Tuossa eilisessä paikassa tosin esiintymislava on epätunnelmallisesti eräänlaisessa aulassa, näyteikkunoiden edessä kuten kuvasta näkyy. Esiintyjät eivät siitä näyttäneet välittävän. Minua aikaisemmin häirinnyt maneerinen laulu ei nyt haitannut yhtään.

Huomasin taas miten kaikilla ominaisuuksilla on oikea paikkansa. Röyhkeys ei ole mikään lempiominaisuuteni, mutta kun ihmismuurin takana seisoessamme huomasin, miten kälyni, oikein viimeisen päälle Maaritin ykkösfani ja pienikokoinen ihminen, ei nähnyt eikä kuullut mitään, otin sitä kädestä kiinni ja raivasin tien eturiviin. Istuttiin sitten lattialla siinä edessä, siinä oli runsaasti tilaa. Olin kamalan tyytyväinen itseeni ja nautin esityksestä.

Tuossa kuvia siirtäessä tuli eteeni tämä kuva viikko sitten perjantailta. Kun ajoin kaupunkiin aamulla, oli ihan kirkkaalla taivaalla tällainen sateenkaaren alku pystysuoraan ylöspäin.

Kotiin ajaessa ja samoin iltapäivällä kaupungilla käydessäni se näkyi samalla tavalla, koko matkan. Se oli tosi kaunis ja ihmeellinen näky vaikkei tuossa kuvassa kovin kummoiselta näytäkään. Ihmettelin kun kukaan muu ei ollut kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

Tuleva makuuhuoneeni ja työhuoneeni: