Elämä on yllätyksiä täynnä.
Opin taas jotain ihan uutta kun olin viikonloppuna ystäväni järjestämällä lännenratsastuksen kurssilla. Keväällä jo siitä sovittiin, mutta vasta nyt oli kaikille sopiva aika. Meitä oli yhteensä viisi aikuista ja kolme nuorta, me kaikki aikuiset ihan vasta-alkajia.
En tiennyt yhtään mitä odottaa, kun en ole ollut hevosten kanssa juuri missään tekemisissä. Kaikkein mukavinta olikin se hevosiin tutustuminen! "Omaani" oikein kiinnyin, se oli 20-vuotias valkoinen arabialaisori, lauhkea kuin lammas. Välillä vähän liiankin rauhallinen, mutta kouluttaja sanoi sen johtuvan siitä, että se tiesi selässään olevan vasta-alkajan jolla ei ole vielä kunnon tasapainoa.
Aluksi ohjaajamme opetti meille hevospsykologiaa ennenkuin pääsimme edes taluttamaan niitä. Olen iloinen että kontakti hevoseen ja molemminpuolinen luottamus syntyi helposti. En pelännyt yhtään, mutta osasin varoa silloin kun se oli tarpeen. Ensimmäisenä aamuna menin jopa kehottamatta hakemaan itse hevoseni aitauksesta, katsoin vain mallia tytöistä miten riimun narut laitetaan hevoselle päähän. Toisin sanoen hevonen osasi itse työntää turpansa oikeaan paikkaan.
Lännenratsastus ainakin tällä kurssilla tarkoitti hevosen ohjaamista pienin elkein ja lempeästi mutta varmasti kehon liikkeillä. Periksi ei saa antaa! Hassua olikin, että me "opetimme" hevosia tottelemaan. Kyllähän ne kokeneet hevoset osasivat kaikki temput kunhan me vain opimme antamaan oikeat ohjeet eli avut.
Ja sitten satulaan! Rennon ja hyvän asennon ja tasapainon löytäminen ei ollutkaan ihan niin helppoa luulin, edes tukevassa lännensatulassa. Kun luulin olevani ihan rento, ohjaajamme huikkasi, että "Merikin se istuu siellä kuin jäykkä paska, hengitäpä syvään ja rentoudu!" Ja minä tein työtä käskettyä. Illalla olin ihan iloinen siitä, että hevosia oli vähemmän kuin meitä kurssilaisia, koska jo tunninkin ratsastuksesta persuus oli aika hellänä!
Sunnuntaina oli onneksi kauniimpi päivä, lauantain jäisessä tuulessa ja pienessä lumisateessa oli hemmetin kylmä olla koko päivä ulkona vaikka oli kaksi villapaitaa ja kaksi takkia päällekkäin.
Kauniissa auringonpaisteessa pääsimme jo maastoonkin ratsastamaan, se oli kivaa! Ja muutamaan kertaan sain sen yltiörauhallisen heppani nostettua raviinkin vähäksi aikaa.
Uudestaan!
Kommentit