Kummallinen päivä. Lähinnä yleistä murhanhimoa niinkuin kuukautisten alkaessa yleensäkin, mutta lisäksi alakuloa ja vähän eksynyt olo. Mihin minä menin? Huomasiko kukaan?
Lisäksi hävitin äsken pitkän kirjoituksen, jossa kerroin viime päivien kuulumisia. KELJUTTAA!
Lyhyesti: olin takomassa rautaa käsityökoulun kurssilla pe-la, mikä oli hieno kokemus. Ihme ja kumma ettei tullut palovammoja, kun kahdeksan muoria käyttää kolmea alasinta ja pyörii hehkuvien rautojen kanssa innoissaan. Tein vain pari seinäkoukkua lehtikoristeella, koska en päässyt teoriaan ja viikonlopustakin olin vain osan.
Sunnuntaiksi menin Lahteen tapaamaan syntymäryhmääni eli sitä elämäntaitoryhmää, jossa aloitin pitkän taipaleen takaisin omaksi itsekseni. Nyt olen kotona. Vaikka tänään vähän eksyksissä olenkin.
En jaksa kirjoittaa uusiksi vuodatuksen nielaisemaa selostustani. Laitan tähän Liisa Tavin ekalla levyllä oleva ihanan Violeta Parran kappaleen sanat. Olen aina tykännyt täsät ihan hirveästi ja nyt viime päivinä kuunnellut paljon.
KUN PALAAN NUORUUTEENI säv. ja san. Violeta Parra suom. Jaana Lappo
Kun palaan taas nuoruuteeni olen vuosisadan vanhaja salaista kirjoitusta minä joudun tavaamaan
ja minusta tulee hauras kuin ohitse kiitävä hetki
ja mykistyn niin kuin lapsi kun se katsoo Jumalaan
Niin liikutun kokonaan kun jälleen näen sen kaiken
Nyt kuljenkin taaksepäin vaikka eteenpäin te käytte
ikivanha liitonarkki sisimpääni tunkeutui
ja välkkyen väreissänsä se purjehti sydämeeni
ja näytti ne kahleet joilla meidät kohtaloon sidotaan
Kuin timantti valollaan se kirkasti mieleni tyynen
Niin se kiipeää hiljaa kuin köynnös seinämän pintaan
ja huomaamatta se versoo kuin sammal lohkareen rintaan
Vain tunteella näkee silloin kun tieto on voimaton
kun riitä ei kirkas järki tai ajatus kahleeton
ja hetkessä kaikki muuttuu, tuo tietäjä auttavainen
kun karkottaa lempeästi pois meistä vihan ja kaunan
Vain Rakkaus taidollaan tuo takaisin viattomuuden
On puhtainta alkuvoimaa Rakkaus luonnoltaan
ja pedoista julmimmatkin sen säveltä hyräilee.
Se vangitsee pyhät miehet, se kahlitut vapauttaa
se taivuttaa lempeästi taas lapseksi vanhuksen
ja pois meistä pahuuden se hellyydellänsä pyyhkii
Niin se kiipeää hiljaa kuin köynnös seinämän pintaan
ja huomaamatta se versoo kuin sammal lohkareen rintaan
Ja ikkuna lumottuna näin aukeaa kokonaan
ja viitassa aamukasteen Rakkaus sisään astuu
soi helinä sarastuksen ja avautuu jasmiinit
ja taivaan valoa täyteen kun heittää tuo serafi
Niin vuoteni nuoruuden ne enkelilapsiksi muuttuu
Niin se kiipeää hiljaa kuin köynnös seinämän pintaan
ja huomaamatta se versoo kuin sammal lohkareen rintaan
kuin sammal lohkareen rintaan
Kommentit