Rento viikonloppu.
Rakas ystäväni Tuusulasta kävi kotimatkallaan lauantaina ja ihana lämpö levisi taas hänestä koko tienoolle. Muutenkin lauantai oli kodikas päivä. Laittelin hyviä ruokia (kanaa valkoviinissä) ja leivoin päiväkahville aleksanterintortun (syntisen hyvää!) ja illalla vielä Pissaladieren eli sipuli-anjovispiirakan - ohjeen olen saanut Katriinalta. Sekin oli ihan liian hyvää eli tuli syödyksi tarpeettoman paljon.
Lauantaina löysin kirjapinostani Marianne Fredriksonin "Kaksi todellisuutta", jota en ollut edes muistanut lainanneeni. Uppouduin siihen niin, että luin neljään asti aamuyöllä kun en malttanut keskeyttää. Siinä käsiteltiin juuri niitä asioita, joita olen viime aikoina paljon miettinyt, erilaisia tapoja ja tasoja kokea ja hahmottaa maailmaa ja olevaista. Tarinakin oli ihan hyvä. Ja sitten - hiivatti soikoon! - loppu oli tosi ikävä. En spoilaa, jos joku ei ole lukenut kirjaa eikä halua tietää etukäteen juonikuvioita.
Tykkäsin aikoinaan kovasti myös saman tekijän kirjasta "Anna, Hanna ja Johanna" - kolmen sukupolven naisista.
Eilisen taisinkin sitten völläillä tekemättä mitään. Nautin vapaapäivästä. Illalla kävin äänestämässä, muuten en käynyt edes ulkona. Nautin pienistä asioista: esimerkiksi perunoitten pesemisestä! Kuulostaa älyttömältä, mutta ihan oikeasti sain suurta tyydytystä kun aukaisin säkillisen Nicola-pottua, lempilajikettani, ja ne potunpesuhanskoilla hangattuina olivat kuin uudet perunat keskikesällä. Ihmejutuista sitä voikin saada iloa! Ruoasta tuli muutenkin kiitosta, vaikkei ollutkaan jauhelihapihvejä kummempaa. Näyttää pitävän paikkansa, että ilolla ja rakkaudella valmistettu ruoka maistuu paremmalta. Jopa pakasteparsakaali.
Esikoinenkin oli viikonlopun kotona, mikä on aina mukavaa.
Tänään voisin taas yrittää saada jotain hyödyllistä aikaiseksi. Esimerkiksi tehdä matkalaskun kelalle.
Kommentit