Olen tullut ihan huppanaksi noiden kukkien kanssa. Voisin katsella ja ihailla niitä vaikka kuinka kauan. Nuo ylemmät söpöliinit ovat alapuolella olevan vaalean tulppaanin sivussa kasvaneita tyttäriä, pieniä mutta suloisia. Ihan eri sävyisiä.
Yön kuningatar aukesi myös, se on siis lajikkeen nimi.
Melkein musta tulppaani. Sävy muuttuu kun katsoo aurinkoon päin. Sama kukka.
Ja nämäkin kukoistavat edelleen.
Samoin etupihan huppaluurat tanssaavat aina vaan lipputangon ympärillä.
Illalla ne sulkeutuvat siveästi ja ihan tekopyhän näköisinä, kun ensin ovat riehuneet koko päivän.
Ylhäältäpäin ne ovat ihan eri näköisiä. Pikku aurinkoja.
Viikonloppu oli vähän raskas, huomasin sen alkuviikon väsymyksestä. Maanantaina nukuin kahdet päiväunet ennen viittä, se on kyllä ennätys.
Lupasin äidilleni mennä viikonlopuksi Ouluun sukukokoukseen vähän auttelemaan, lähden jo huomenna bussilla töitten jälkeen. Nuorempana olin ihan hirveän sukurakas ja pidin aktiivisesti yhteyttä suureen määrään tätejä, setiä ja serkkuja, mutta näin vanhemmiten se on vähentynyt. Silti varsinkin monet serkut ovat minulle hyvin rakkaita, varsinkin melkein samanikäinen kaksoisserkkupoika, joka on ollut minulle kuin veli. Isämme ovat veljekset ja äidit siskokset. Asuttiin lapsena samassa talossakin.
Vanhempani pitävät aika tiivistä yhteyttä kaikkiin sisaruksiinsa. Se tuntuu mukavalta, minullekin on tärkeää tietää, että he ovat kaikki väleissä ja toisilleen läheisiä.
Jostain syystä en ollut nyt erityisen innostunut lähtemään sukulaisia helsaamaan, mutta en saa oikein langanpäästä kiinni, miksi. Lievää pelkoa siitä, että jotenkin menisin vanhoihin rooleihin takaisin, siihen ainakin liittyy. Täytyypä olla tarkkana.
Lupasin äidilleni mennä viikonlopuksi Ouluun sukukokoukseen vähän auttelemaan, lähden jo huomenna bussilla töitten jälkeen. Nuorempana olin ihan hirveän sukurakas ja pidin aktiivisesti yhteyttä suureen määrään tätejä, setiä ja serkkuja, mutta näin vanhemmiten se on vähentynyt. Silti varsinkin monet serkut ovat minulle hyvin rakkaita, varsinkin melkein samanikäinen kaksoisserkkupoika, joka on ollut minulle kuin veli. Isämme ovat veljekset ja äidit siskokset. Asuttiin lapsena samassa talossakin.
Vanhempani pitävät aika tiivistä yhteyttä kaikkiin sisaruksiinsa. Se tuntuu mukavalta, minullekin on tärkeää tietää, että he ovat kaikki väleissä ja toisilleen läheisiä.
Jostain syystä en ollut nyt erityisen innostunut lähtemään sukulaisia helsaamaan, mutta en saa oikein langanpäästä kiinni, miksi. Lievää pelkoa siitä, että jotenkin menisin vanhoihin rooleihin takaisin, siihen ainakin liittyy. Täytyypä olla tarkkana.
Kommentit