Eilen oli äitillä juhlapäivä, minulla nimittäin.

Keskimmäisellä kultatukallani oli vanhojen tanssit, täällä peruskoulun päättävät ysit pitävät sellaiset. Oli ihana katsoa omaa kaunista ja sorjaa kuusitoistavuotiasta tanssimassa puku päällä ja kravatti ojennuksessa. Tämä poika tanssi niin eloisasti, että tekisi mieli houkutella häntä aloittamaan uudelleen jokin tanssiharrastus. Hänelle oli kova paikka joutua luopumaan break dancesta 3 vuotta sitten hankalan migreenin takia, joka on kyllä loppunut.

Ja mikä juhlahetki minulle, kun viimeisen valssiin sai hakea vanhemman ja pääsin pyörähtelemään suloisen nuorukaiseni kanssa. Se oli ihanaa!

Alunperin poika kielsi minua ehdottomasti tulemasta koko tilaisuuteen, mutta heltyi sitten ja näytti olevan oikein iloinen siitä, että olin alusta loppuun paikalla.

Tytöt olivat iltapuvuissa ja juhlakampauksissa ja pojat kaikki puvut päällä. Tuntuu että ihan äsken ne olivat vielä lapsia ja nyt yhtäkkiä melkein aikuisia. Vuodessakin on tapahtunut iso muutos. Ja sitä on ollut kyllä hienoa seurata ja yrittää toisaalta tukea ja toisaalta pysyä tieltä pois.

Tanssin lisäksi oli valinnaisaineiden ryhmien taidonnäytteitä: teatteriporukan näytelmä (miksi vuonna 2008 esitetään Topeliuksen Prinsessa Adalmiina?), muotinäytöksiä, tanssiesityksiä, kuvisnäyttely, ihanat kotsanryhmien tekemät tarjonnaiset ja sokerina pohjalla musiikinryhmien bändiesitykset. Keskimmäinen oli mukana useammassakin kokoonpanossa, välillä koskettimissa ja välillä bassossa. Oli tosi mukava nähdä ja kuulla, ensimmäistä kertaa.

Erityisen mukava oli myös seurata, miten nuori yleisö, joka oli siis pääasiassa ysiluokkalaisia, oli täysillä mukana kaikissa esityksissä. Tosi kannustavaa ja lämminhenkistä mukana bailaamista kaikkien esitysten aikana. Kun yksi biisi lähti vähän huonosti ja keskeytyi, yleisöstä joku huusi että "hyvin se menee" ja bändin aloittaessa uudelleen porukka hakkasi rytmiä mukana. Olin oikeastaan aika ihmeissäni, koska muistelin oman nuoruuteni aikaista yleistä ylimielistä ja viileää suhtautumista kaikkeen, mikä oli tosi inhottavaa.

Tämä koulu on onnistunut erittäin hyvin ilmapiirin luomisessa. Koulu on iso, pelkästään yläasteella on 450 oppilasta ja ala-aste ja lukio siinä jatkeena. Samassa yhteydessä on harjaantumiskoulu ja oppilaat ovat kaikissa samoissa tiloissa ja tilaisuuksissa, myös tuossa ysien juhlassa. Minkäänlaista vieroksuntaa ei ollut havaittavissa.

Lauantaina on varsinaiset päättäjäiset, jonne pääsen mukaan kuuntelemaan lisää bändisoittoa.
Oman sävynsä päivään antaa tieto siitä, että lähellä asuvan tuttavaperheen 18-vuotias poika siunataan haudan lepoon samana päivänä.

Iltapäivällä on toisen ystäväperheen pojan valmistujaiset, jonne menemme.

Iloitkaa iloitsevien ja itkekää itkevien kanssa.