Lauantaina ennen puoltapäivää nokka ensin kohti Helsinkiä ja sitten Malagaa. Sieltä on viikoksi talo vuokrattuna kahden ystäväpariskunnan kanssa, joiden kanssa kokemuksen perusteella ei tule kamalan ikävää olemaan. Ennemminkin pelättävissä on vähintäänkin tyrä liiasta nauramisesta ja kenties pieni maksavaurio liiasta juhlimisesta.
Eilen illalla kiertelin ensimmäistä kertaa netissä katsomassa tietoja ympäristöstä ja aloin melkein täristä innostuksesta kun tajusin, että siellähän on paljon tosi vanhaa katsottavaa, jopa kivikauden luolamaalauksia. Se olisi unelmien täyttymys päästä näkemään niitä. Olen lukenut nyt niin paljon vanhaa historiaa ihmiskunnan ja kulttuurin alkuhämäristä.
Muutenkin siellä lähistöllä on paljon vanhoja kyliä ja kaupunkeja, ainakin Ronda on yhtenä matkakohteenamme. Olemme varanneet vuokra-auton, joka tekeekin tosi ison loven budjettiin, koska kuudelle hengelle auto on monta kertaa kalliimpi kuin tavallinen henkilöauto. Jopa kaksi h-autoa viikoksi olisi tullut halvemmaksi kuin tila-auto, mutta otimme nyt kuitenkin sen. Mukavampi reissata porukassa. Sitäpaitsi silloin vain yhden täytyy olla kuskina...
Rahanmeno hirvittää, mutta suhteutan sen siihen, että tämä on ensimmäinen kerta, kun matkustamme miehen kanssa yhdessä ilman lapsia. Eikä kyllä ole paljon matkustettu lasten kanssakaan, kun ei ole ollut rahaa. Ja minulle kun matkustaminen ja maailman näkeminen, uuden kokeminen on elämän tärkeimpiä asioita. Olen ollut suorastaan katkera siitä, etten ole voinut reissata enempää. Olen myös ollut vihainen miehelle siitä, että hän puolestaan inhoaa matkustamista. Minkäpä hän sille voi, että on tässä asiassa erilainen (ehkä se on hyväkin), mutta kokemusten jakaminen on niin tärkeää. Mieluiten jakaisin iloni hänen kanssaan.
Sinänsä en edes tarvitse välttämättä matkakumppania, osaan matkustaa itseksenikin ja nautin omasta seurastani. Enkä pelkää. Ja matkakumppaneita on tähän asti ollut tarjolla, ystäviä, siskoja, lapsia, työkavereita.
Mies tuli kotiin, menenpä tarjoilemaan hänelle kirjolohta ja ratatouillea parsakaalin ja pottujen kera.
Kun kysyin keskimmäiseltä äsken, syökö hän ratatouillea, hän vastasi, että hänellä on muutenkin tarpeeksi ongelmia!
Kommentit