Joita minulla on kymmenen paria. Etsin huutokaupoista, löytyisikö asetteja: ei löydy Suomesta.
Jostain syystä olen sanonut noita kuppeja aina "Öjebyn-kupeiksi", nimi on varmaan tullut siitä, että äiti on ollut sotalapsena jossain Öjebyssä päin ja siellä kaikki on tietysti hienompaa. Äitini on muuten yksi niitä harvoja, joka kertoo sotalapsiaikansa olleen pääasiassa myönteistä aikaa. Ison perheen esikoinen pääsi lapsettoman perheen ainokaiseksi. Hänen sielläoloaikanaan perheeseen syntyi vihdoin omakin lapsi ja kaikkiin hän on pitänyt edelleen yhteyttä. Hänen Ruotsinäitinsä täyttää tänä vuonna sata vuotta (vai oliko se hänen siskonsa, en ole varma).
Mutta kahvi maistuu noista kupeista erityisen hyvältä.
Nyt lähden vesijuoksemaan. Läts!
***
Liikunta teki hyvää.
Yllättäin meillä on ollut hyvin kansainvälinen tunnelma tänä iltana. Ensin tuli ystävämme, miehen vanha luokkakaveri, joka on viimeiset kuukaudet asustanut Argentiinassa (ja sitä ennen melkein joka puolella maailmaa) ja hetken kuluttua miehen sisko saksalaisen miehensä kanssa, joka on juuri palannut parin vuoden työreissulta Berliinistä. Iloisia jälleennäkemisiä!
Puhuttiin englantia, koska minun saksani on aika kehnoa. Ymmärrän ja jotain osaan sanoakin, mutta se on vaivalloista, englanti soljuu sujuvammin. En piittaa yhtään siitä, sanooko jotain oikein tai väärin, kunhan tulee ymmärretyksi.
Ja vieraat saivat kahvia uusista kupeista. Ja kaupan pullaa. Tämän perheen äiti on ollut viikonlopun reissussa ja liikkumassa eikä ole joutanut leipomaan. Eläköön pienet kaupat, jotka ovat sunnuntaisin auki.
Kommentit