Vuodatus otti ja nielaisi postaukseni iltapalaksi. En siis ole kovin oppivainen, kun en vieläkään muista varmuuden vuoksi ctrl c:llä kopsata ennen julkaisemista. Ehkä se johtuu siitä, että laatikossa lukee "tallenna ja julkaise", sitä vähän niinkuin luulee tallentavansa.
Vuodatuksessani iloisesti tirskutin uusista sijoituksistani tulevaisuuteen eli ensi kesään. Tilasin Viherpeukaloilta ne ihanat miekkaliljat, joista laitoin kuvan jo edelliseen postaukseen. Lisäksi tilasin elämäni ensimmäiset pionit, purppuranpunaista "Karl Rosenfield" -lajiketta.
Toivottavasti saan ne kukkimaan niinkuin Noeijoo.
Tilasin myös jaloleinikkiä, jota olen himoillut viime vuosina, kun olen nähnyt kuvia lehdissä. Mahtaako se olla sama kasvi kuin kesäleinikki, jota on joskus kukkakaupoissa leikkokukkana?
Nuo kukat muistuttavat vähän kulleroa, joka on yksi lempikukkani, vaikka sitä omassa pihassa ei olekaan.
Oli niin ihana auringonpaiste aamupäivällä, että se sai jo keväisiin aatoksiin. Kävimme muutaman kilometrin kävelyllä miehen kanssa. Se oli mukavaa, minulla kun saattaa mennä päivä niin etten käy ulkona ollenkaan. Eilenkin laistoin vesijumpan, jonka juuri viikko sitten aloitin. Laiskotti. Itsekuri, mitä se on? Ei ole näkynyt täälläpäin.
Postimyynnit ovat mukavia, mutta kukkarolle tuhoisia. Kävin tänään postista hakemassa suloiset punaiset tanssikengät, jotka olisin halunnut tilata Gudrun Sjödeniltä jo viime vuonna punaisen vaatteeni kaveriksi, mutten raskinut, kun ne maksoivat 115 €. Nyt ne olivat alennuksessa 70 € ja minä päätin hankkia ne, koskapa vastaavia ei ole kaupoista löytynyt, ei halvalla eikä kalliilla. Ja ne ovat ihan sopivat! Onneksi, kun näin vuoden verran olin harkinnut, uskaltaako postimyynnistä tilata kenkiä.
Sjödenin katalogien kuvasuunnittelijalla on värisilmää. Kengät ovat erit, mutta tuon hameen vasemmalta ja yläosan samaa sarjaa hankin viime talvena ja syksyllä juhlin niissä kuteissa syntymäpäivää. Eihän viisikymppisen tarvitse olla harmaa?
Kommentit