Kalenterini on vinossa, vasenpainotteinen. Kaikki menot ovat kerääntyneet alkuviikkoon, niin työt kuin harrastuksetkin. Olen jo keskiviikkona kuin pyöränkumi, josta on ilmat päästetty pihalle.

Vicki Li kommentoi eilen, että miehet eivät paljon mieti syyllisyydentunnoissaan näitä "olenko ollut tarpeeksi hyvä vanhempi" -juttuja. Tosi on, nämä ovat kyllä ihan tyypillisesti naisten ja äitien juttuja. Mielenkiintoista. Arvelen, että se ei ole pelkästään kulttuurillinen juttu vaan syvemmällä biologiassa ja äitiydessä. Vaikka olen jättänyt syyllisyydentunnot vuosia sitten oikein tarkoituksella taakseni ja arvelin keskimmäisen syntymäpäivän vain nyt kirvoittaneen näitä mietteitä, niin se ei ole totta: jossain määrin sitä aina miettii omaa vanhemmuuttaan ja onko riittävä. Kai se on hyväkin asia (jatkuva laadunvalvonta), mutta miehet eivät kyllä vastaavaa jatkuvaa arviointia harrasta. He tekevät, mikä on tarpeen ja se on siinä.
Ottaisko opiksi? Onnistuisikohan se?

Lasillinen portviiniä lämmittää mukavasti. Peti kutsuu, nukkukaa tekin hyvin!