Hetkinen ylellisyyttä eli yksin kotona. Muut ovat harrastuksissaan, kolme soittamassa ja yksi heitä kuskailemassa, esikoinen. Joka oli tänään käynyt järjestämässä itselleen työharjoittelupaikan, kun alkuviikosta sanoin, että pidän häntä palkattomana orjana niin kauan kuin hän on ilman työtä ja opiskelupaikkaa ja asuu kotona. Työtä järjestyi välittömästi. Mutta oli tiskikonekin tyhjennetty ja kaupassa käyty, kun tulin kotiin, pyytämättä. Kiva.

Tiistaina alkoi uusi jakso käsityökoulusssa, tuftausta, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Se on kuin ryijyntekoa, mutta ilman solmuja, ja siihen on käytössä sekä käsikäyttöinen mekaaninen vehje että ilmanpaineella toimiva supernopea laite. Ajattelin aikaisemmin, että mikään ei voisi kiinnostaa minua vähemmän kuin ryijynteko, paitsi ehkä ristipistot, mutta innostuin ihan valtavasti, kun oivalsin tekniikan mahdollisuudet. Koska lankoja on lukemattomia värisävyjä ja kerralla voi yhdistää monta sävyä, saa tuolla tekniikalla tehtyä upeita värejä. Ja kuvioissahan on vain mielikuvitus rajana. Ja se on siis nopeaa, mikä on minulle tärkeää, koska kärsivällisyyteni ei riitä kovin hitaisiin tekniikoihin. En ole nuoruusvuosieni jälkeen jaksanut esimerkiksi neuloa. Ongelma on se, että minun pitää saada aloittamani yhtä soittoa valmiiksi, muuten se jää kesken ikuisiksi ajoiksi. Esikoiselleni aloitin kutomaan lapasia hänen ensimmäisenä talvenaan ja ne ovat edelleen kesken. Hän täytti kesällä kaksikymmentä. Ehkä niitä voisi käyttää pottuvarpaan lämmittimenä jos teen ne loppuun.

Niin, tuftauksesta. Ne langat kiinnitetään lopuksi nurjalta puolelta lateksiliimalla, eli oikein sopiva pielavetinen systeemi minun makuuni. Villa kutittaa minua inhottavasti, mutta tuftatessa lankaa ei tarvitse kovin paljon käsitellä sormin. Varmaan muitakin materiaaleja voi käyttää.
Koko tekniikka on uusi siellä koulullakin, koska laitteet on vasta hankittu. Mahdollista olisi tehdä jatkossa vaikka nukkamatto omilla väreillä ja kuvioilla, koska siellä on 2 x 4 metrin kehikko ja se ilmanpainelaite. Sitä käytetään käsin kuten porakonetta, mutta se ampuu nukkaa pohjakankaaseen niin nopeasti, että metrin verran nukkariviä tulee varmaan kymmenessä sekunnissa. Olen kierrellyt viimeiset kahdeksan vuotta aika ajoin mattokauppoja etsiskellen mattoa olohuoneeseen, mutta matot ovat enimmäkseen rumia ja lisäksi kalliita, varsinkin juuri ne, jotka olisivat jonkun näköisiä.
Ihan enstöikseen en kuitenkaan aio ryhtyä matontekoon vaan tutustun tekniikkaan hitaalla käsipelillä ja opettelen värien yhdistelemistä. Nautin siitä jo etukäteen.

Kotona olen neulahuovuttanut mandariineja omatekemälle tummanturkoosille lasilautaselle, kun ne on siinä niin ihanan värisiä. Oikeat mandariinit katoavat aina niin nopeasti.