Leikkasin meidän talolle lyhyen otsatukan.
Eteläseinällä kasvaa imukärhivilliviini, 30 vuoden ikäinen eli hyvin elinvoimainen. Joka kesä se kasvattaa ihanat, roikkuvat otsakiehkurat räystään kohdalta riippumaan.
Klips klips, sanoivat Fiskarsin leikkurit, ja tukka lähti. Muuten se saisi kasvaa vaikka miten, mutta kun se änkeää myös laudoituksen välistä sisäkattoon, niin on pakko rapsia ja vedellä versot katon sisästä.
Terassin vieressä kasvaa säleikkövilliviini, joka aikaisemmin kasvoi tiheänä katoksena terassin päällä. Kaunis, oikein unelma, mutta pimensi liikaa - niinpä sekin sai jo jokin vuosi sitten kauneusleikkauksen ja ohjattiin kasvamaan vain osittain katokseksi ja ryöpsähtämään sitten somasti maata kohti.
Kompostiin menivät myös söpöt villiviinin rypäleet, jotka ovat kivan näköisiä, kun niitä yleensä on runsaasti ympäri köynnöstä ja ne jäävät paikoilleen lehtien pudottuakin. Aidossa viiniköynnöksessä oli tänä vuonna vain yksi rypäleterttu, joka unohtui sekin pakkasen pantavaksi. Makeaa se oli silti, maistoin.
60 tulppaanin ja 10 kirjopikarililjan sipulia odottaa maahanpanijaisia. Tarkoitus oli tehdä sekin tänään, mutta jää huomiseksi.
Keväällä marja-aronian alle ilmestynyt parvitulppaani oli niin kaunis, että ostin lisää kasvitieteellisiä tulppaaneja ja istuttelen nekin pensaiden alle. Nämä uudet ovat punakeltaisia, koska en löytänyt samanmallista ja väristä kuin keväällinen keltavalkoinen:
Kai nuo ovat joitakin puutarhatulppaanien esiäitejä.
Ostin myös aprikoosinvärisiä, violetti-oransseja ja mustia eli ihan tumman violetteja tulppaaneja - niille tulee penkki entisestä hiekkalaatikosta. En tiedä vielä, mitä muuta kuin kevään sipulikukkia siihen laitan, mutta sitäpä ehtii miettiä. Toivottavasti huomennakin on kaunis päivä, että voi jatkaa hommia.
Pojat ovat olleet mukavasti apuna. Kaksi isointa purkivat jättitrampoliinin ja laittoivat pingispöydän ja muut kesäsysteemit pois takapihalta. Nyt syötyään ja levättyään he laittoivat taas hanskat käteen ja menivät vaihtamaan talvirenkaat autoihin. Mies nukkuu ja minä laiskottelen tietokoneen ääressä. Kaikki on siis niinkuin pitääkin. Kuopus oli mukana Viherlandiassa valitsemassa tulppaaneja ja auttoi ruoanlaitossa.
Kaikki on siis hyvin ja olen hyvällä mielellä tehnyt hommia. Olenko minä minä?
Huomaan, että tässä nykyisessä blogipohjassa yksi huono puoli on se, että pohjaväri kuultaa myös kuvien läpi eli kaikki näyttää kellertävän hailakalta. Pahoittelen asiaa, mutta en aio toistaiseksi tehdä asialle mitään. Koska en osaa.
Kommentit