Aika kääriä hihat ja käydä näppäimistön kimppuun. Onpas ollut pitkä tauko, pitempi kuin uumoilin: ensin piti valmistella juhlat ja sitten toipua niistä. Ei, krapulaa ei ollut vaikka juhlin oikein perusteellisesti, mutta väsymys, jälkiselvittelyt eli jälkien korjaus sekä vieraita ja töitäkin on ollut.

Asiaan: juhlat olivat viimeisen päälle onnistuneet! Nautin joka hetkestä täysin siemauksin!
Sain tavata siskojani, ystäviäni, kuulla valitsemaani musiikkia livenä, tanssia jalat tohjoksi -rockia, ei mitään hiihtelyä- ruoka oli hyvää ja juomaa oli riittävästi. Ja sain ihania lahjoja! Minulla itselläni oli hauskaa alusta loppuun, ja minusta näytti, että monella muullakin. Kaikkineen meitä oli kolmisenkymmentä eli aika paljon kotioloihin, mutta sittenpähän oli tiivis tunnelma. Juhla oli kaikkea mitä saatoin toivoa. Jäi hirveän hyvä mieli ja onnellinen tunne sisälle.

Oli ihanaa, että läheiseni tekivät suurimman osan tarjonnaisista, itse tein kaksi isoa soppaa: 6 litraa herkkutattikeittoa ja 4 litraa porkkanabataattisosekeittoa. Molemmat onnistuivat palautteen perusteella erinomaisesti. Ei vähiten sherryn ja valkoviinin sekä hitaan haudutuksen ansiosta. Keittojen kanssa ystävien tekemät kinkku- ja savulohipasteijat, poroleivät (äiti oli aikaisemmin syksyllä tuonut hyvää savuporoa) ja monenlaiset cocktailpalat tekivät kauppansa. Kahvin kanssa ihana suklaaunelmakakku -mestarileipojasiskon tekemä, vadelmahyytelökakku -toisen mestarileipojan eli miehen siskon tekemä - ja karviaishillokakku olivat jälkkärinä. Ja illemmalla juustoja ja hedelmiä sekä loput suolaiset tarjonnaiset taas pöytään. Ja viini virtasi ja rokki soi!

***
Nyt lähden kuulustelemaan pojalta yhteiskuntaopin koealuetta: arki on, mutta  mielessä on juhla edelleen. Sitäpaitsi tänään töissäkin olin oikein tyytyväinen itseeni, tein hyvää työtä!