Ei sisällä spoilauksia!

Olen ollut varattu pari vuorokautta. Ostin kuopuksen pyynnöstä uuden Harry Potterin ja aloin epähuomiossa itse lukemaan sitä kun hän ei kuitenkaan jaksanut englanniksi sitä kahlata. Siinä meni yllättävän kauan. Viime yönä luin kellon ympäri, seitsemältä aamulla nukahdin vaatteet päällä sohvalle, josta siirryin yhdeksän maissa omaan sänkyyn. Tänä iltana luin sen sitten loppuun, sitten kun niska kesti taas lukemista.

No kannattiko? Kyllä, halusin tietää miten tarina jatkuu kun olen aikaisemmatkin lukenut. Osan kylläkin pyynnöstä, että olen sitten voinut referoida ne nuorimmille ennenkuin suomennokset ilmestyivät. Tosin tämä alkoi imemään vasta puolivälistä, sen jälkeen en enää voinut jättää kesken. Ruoka jäi laittamatta ja kaupassa käymättä kahtena päivänä. Nuoriso tuolla valittaa, kun ei ole mitään syötävää. Miten niin, onhan siellä kauraryynejä.

Päivällä sanoin miehelle, että piti saada kirja nopeasti loppuun, että pääsee siitä vapaaksi. Niin, aloittamaan uuden kirjan, vastasi hän. Hmm.

Toissapäivänä lukeminen oli erityisen nautinnollista, kun poikani 19 v. ja 15 v. ottivat talon kaikki matot ja pesivät ne matonpesupaikalla oikein kunnolla jynssäten. Nuorin, 13 v. imuroi, mies korjasi ränniä katolla ja minä vain luin. Ja luin. Välillä kävin syömässä miehen tekemää ruokaa ja sitten taas luin. Sinä päivänä kaikki oli kohdallaan.

Niin, käytiinhän me välillä eilen sienessä kuopuksen kanssa. Varsinainen target oli herkkutatti, joka loisti poissaolollaan. Pieniä kantarelleja, nuoria puhtaita punikkitatteja, kehnäsieniä ja haperoita löytyi kuitenkin lohdutuspalkinnoksi. Tällä kertaa paistelin ne kaikki yhdessä, haperotkin, joita olen ylenkatsonut. Missä viipyy herkkutatti?