Karattiin taas anopin ja miehen siskon kanssa hillasuolle. Voi että siellä oli ihanaa! Vaikka toiset tulivat astiat täynnä vastaan, niin meillekin oli runsain mitoin poimittavaa. Ihanaa kypsää hillaa, kuin auringon energiaa kiinteässä muodossa.
Pari litraa hillaa ja saman verran mustikkaa oli minun saaliini, anoppi vetäisi 3-4 litraa hillaa. Melkein kahdeksankymppinen ja paineli suolla kuin hirvi, me nuoremmat emme meinanneet perässä pysyä. Välillä minä taas käveleskelin ympäriinsä vain nautiskellen suosta, tuoksusta ja auringon lämmöstä. Oli tyyni, aurinkoinen päivä ja ihmeellistä, kun itikoita ei ollut juuri ollenkaan. Ihailin variksenmarjoja ja suokukan varpuja, miksihän en niistä älynnyt ottaa kuvia?
Autolle palatessa löysin vielä pikku kantarelleja kourallisen, keräsin ne lippalakkiin, kun parempaakaan astiaa ei ollut tarjolla.
Ja että mitäkö sille seudulle tapahtui jääkauden jälkeen? Ei aavistustakaan.
Kahvi maistui ihanalle hiekkatien varressa marjastuksen päälle. Sitten rähjästelin suokamppeissani kaupunkiin, kun piti tietysti hakea uusi Harry Potter nuorisolle. Kun kirja joutaa jossain vaiheessa minuun käsiini, aion ensi töikseni katsoa loppusivuilta, miten tarina päättyy. Paljon mukavampi lukea, kun ei tarvitse jännittää koko aikaa.
Kotona olenkin sitten koko illan vain oleskellut, lueskellut ja nautiskellut siitä, kun ei ole mitään pakollista tekemistä. Ihan kuin olisi mökillä.
Kommentit