Eilinen oli hassu päivä. Viipaloin ja pakastin 15 kg mansikoita, ne olivat ihania! Polka oli makeaa ja 10 kg satsissa ei yhtä ainoatakaan huonoa marjaa. Ihme! Söimme niitä ainakin 3-4 litraa. 5 kg Honeyaa oli hieman heikompaa, muttei huonoa sekään. Piti kokeeksi ottaa toistakin lajiketta.

Paras eilisistä mansikkaherkuista oli helppo: survoin sauvasekoittimella 2 litraa mansikoita, hieman sokeria ja joukkoon surautin litran pehmeäksi sulanutta vaniljajäätelöä, meillä laktoositonta. Taivaallista! Salaisuus oli varmaan mansikoiden runsas määrä.

Illalla surauttelu jatkui: 1 l jäisiä mustikoita, 1 l mansikoita, ½ l vadelmia ja ½ l jäätelöä, hieman sokeria. Terveellistä ja hyvää.

***

Tuohon asti päivä sujui siis mukavasti. Iltaa kohti mentäessä naisellinen oikullisuus minussa alkoi vahvistua, ja aloin kehrätä sisälleni kiukkua ja kaunaa siitä, että mieheni ei kiinnittänyt minuun tarpeeksi huomiota. Miksikö? Oli kulunut tasan 30 vuotta kihlauksestamme ja odotin, että mies olisi edes sanonut jotain kaunista sen kunniaksi. Iltakävelyllä hän sitten sai kuulla kunniansa, korkojen kera. No, pääsin sitten shampanjalasilliselle kaupunkiin, kun olin lauhtunut sen verran, että suostuin lähtemään.

Riitely teki oikein hyvää. Olin niin vihainen, että olisin voinut kiskoa männyn juurineen maasta. Miesparka, on sitä akalla paiskattu. Vaikka oikeastaan olemme aika hyväluontoisia ja hyväntahtoisia molemmat, liiankin. Omista rajoista kiinnipitämistä ja omista tarpeista huolehtimista on täytynyt opetella ja montaa muutakin asiaa. Kuten tunteenilmaisua ja sitä, ettei tule maailmanloppu, jos suuttuu.

***

Tänään olen saanut vähän siivotuksi jälkiä, kun näiden juhlien ja reissujen takia on kampetta ja pyykkiä ja kaikenlaista sotkua kerääntynyt yli jopa minun sietokykyni, joka tunnetusti on korkea sotkun suhteen. Olisi tarpeen pitää taas perhekokous ja sopia näistä kodin töistä, kun kummasti on päässyt unohtumaan, kenelle lapsista mikäkin pikkuaskare kuuluu. Ja esikoisen armeijasta paluun takia uusjakokin on tarpeen. Mieluiten luopuisin itse pyykkien ripustamisesta, taidankin tarjoilla sen esikoiselle ruohonleikkuun kera. Keskimmäinen voisi opetella imuroimaan ja tyhjentää säännöllisesti tiskikoneen. Kuopus vieköön roskat ja kattakoon pöydän.

Itse aion lukea hyviä kirjoja. Voin lukea heille ääneen ja välillä napauttaa ruoskalla tahtia. Ehkä he innostuvat myös ulkoilusta tämän suunnitelman myötä.

Ulkoilusta tuli mieleeni, että lähdin ennen ruokaa (kanaa Tetrazini Pirkko Arstilan ohjeen mukaan eli tagliatellea, kanaa ja kasviksia haudutettuna herkkusienikastikkeessa, hyvää!)  hakemaan kaupasta salaattiaineksia pyörällä. Satoi kaatamalla, kun tulin kaupasta ulos, eikä se odottamalla laantunut. Ei muuta kuin pyörän selkään ja sateeseen. Olin litimärkä kotiinpäästyäni, vaikkei meiltä ole kuin kilometrin matka kauppaan. Muistin taas autoilun ilot, vaikken aikoinaan hankkinutkaan autoa sateiden vaan pakkasten takia.

Adios amigos, lähden pihalle. Aurinko on näkyvissä.