Esikoinen sanoi kerran kuusivuotiaana kuumasta autosta viilentyneeseen ulkoilmaan oven avatessaan: "Nyt tässä kylmä ja lämmin ilmavirtaus kohtaavat. Saapa nähdä tuleeko ukkonen."
Lasten sanomuksista on kyllä piisannut hauskuutta. Tänään kuultiin yhden ystäväperheen rippilapsen vaiheita, kun saatiin ilo osallistua hänen juhliinsa. Oli kiva katsoa myös videonpätkiä hänen elämänvaiheistaan vauvasta asti. Jonkin verran on harmittanut, ettei itsellä ole koskaan ollut videokameraa, onneksi sentään on ollut kamera. Mietin, miltä tuntuisi katsoa omaa lapsuuttaan videolta, itseään köllimässä pikku pierupallerona viltillä huitomassa. Sen aikaiset valokuvatkin on niin pieniä, että täytyy melkein suurennuslasilla katsoa. Onneksi on kuitenkin edes joitakin kuvia, ne pitävät muistikuvia yllä muihinkin kuin kuvan esittämiin tilanteisiin.
Kun tämänpäiväinen rippilapsi oli kastettu, oli kolmevuotias isoveli suojellut vauvaa kieltämällä pappia kastelemasta vauvan päätä. Kun pappi kiellosta huolimatta oli vielä kolmannenkin kerran valellut vettä vauvan päähän, sanoi isoveli kuuluvalla äänellä: "Etkö SAATANA usko ku sanotaan!"
Tykkään lukea lasten sanomuksia lehdistä tai missä nyt joskus niihin sattuu törmäämään. Ne on jostain syystä aina sellaisia, että aikuinen ei millään olisi voinut niitä keksiä. Vuosia sitten jostain netistä tulostetut lasten koevastaukset olivat niin ihania, että nauroin niille kippurassa joka kerta lukiessani. Kuten uskonnonkokeissa, että "sotilaat löivät rieskalla Jeesusta" tai 6. käsky:" älä houri". Ja että "liiton merkiksi Jumala laittoi taivaalle sateenvarjon." Puhumattakaan eduskuntatalon kuvasta, jonka yksi lapsi arveli olevan Turun tuomiokirkon uimahalli. Täältä löytää lisää.
Tällä kuvalla ei ole mitään tekemistä tämän päivän tai lasten sanomusten kanssa. Laitan sen tähän vain, koska se on niin kauniin värinen. Kuva on Teneriffalta.
Kommentit