No niin, ei pitäisi suunnitella mitään kun elämä päättää mennä toisin. Kuopus oli lukenut päivällä Wikipediasta Teksasin moottorisahamurhaajan juonta ja karmeita juttuja elokuvan esikuvasta, sarjamurhaajasta, jonka kotoa poliisit sitten löysivät nyljettyjä ihmisiä ja vaikka mitä karmeuksia. Seuraus: uni ei tullut, ja kun tuli niin kohta taas meni eli valvoskeltiin sitten yhdessä melkein koko yö. Onneksi ei tarvinnut aamulla lähteä minnekään.
Aamupäivä meni sitten torkkuessa, keskipäivä aamiaisella, tunti-pari ruoanlaittoon ja syömiseen. Sitten tuli vieraita, vanhat kaverit, joita ei ole tavattu pitkään aikaan. Mies oli tavannut heidät sattumalta kaupungilla ollessaan salaisilla asioilla, joiden en yhtään arvaa liittyvän siihen, että mainitsin eilen toivovani sinistä mariskoolia jos tässä nyt joskus jotain lahjajuttuja pitäis miettiä...-ja loppupäivä sitten rupatellessa ja kahvitellessa ja vieraiden tuomaa cavaa skoolatessa Suomen voiton kunniaksi, jääkiekossa siis.
Minua ei kyllä pätkääkään häiritse se, että asiat eivät mene suunnitellusti. Olen aina halunnut tehdä asiat mieluummin vaikka hetken mielijohteesta kuin kaiken tarkkaan etukäteen miettien ja sitten suunnitelmia toteuttaen. Aikataulut ahdistavat. Ei hyvä lapsiperheen äidille, ja aikataulun mukaan työtään tekevälle. En oikein vieläkään osaa suunnitella tulevaa, en tuntia, en päivää, viikkoa tai vuotta. Olenkohan koskaan yrittänyt edes opetella, kai siinäkin on mahdollista kehittyä.
Kohta alkaa euroviisut, jotka kerrankin aion katsoa. Sitä ennen vielä nopea blogikierros, salut!