Kävin eilen miehen ja kuopuksen kanssa katsomassa Mami Wata -ryhmän afrikkalaista tanssia ja musiikkia ja se oli niin hyvä, että menin tänään uudestaan keskimmäisen ja kuopuksen kanssa. Vaikka tanssijat olivat suomalaisia, afrikkalaisen tanssin liikekieli tuntui niin hyvältä, että päätin alkaa itsekin harrastamaan sitä. Siinä on jotain niin suoraa, maanläheistä ja kokonaisvaltaista, että tekee mieli itse mukaan tanssimaan. Musiikin rytmit olivat jotain, mitä pääni ei pysty yhtään analysoimaan, mutta arvelen, että se ei ole tarpeenkaan.
Muusikoista aivan valloittava tyyppi oli senegalilaissyntyinen Pape Cisse, jonka rytmejä löytyi kotoa CD:ltä, mies oli joskus ollut jollain djembe-kurssilla Papen opissa. Tuo rento ja hyväntuulinen nuori mies sai yleisön laulamaan, huutamaan ja tanssimaan. Ja minä  en uskaltanut mennä mukaan vaikka halusin.
  
***
Saan aina hirveästi lisää energiaa, kun käyn konsertissa, tanssijutuissa tai muissa esityksissä tai vaikka taidenäyttelyssä - lähteminen on vaan vuosien myötä käynyt jos ei vaikeammaksi niin harvinaisemmaksi. Viime kesältä parhaiten jäi mieleen Mary Coughlanin keikka Keitele-Jazzissa, rohee mimmi, joka ryppyisessä koltussa ja kapakkalaulajan tyylillä otti yleisönsä aivan suvereenisti. Kun hän veti kappaleensa "Still in love", koko kaljatelttakin oli hiljaa.

Edellisenä kesänä samassa teltassa soitti yksi nuoruuteni idoleista, jazz-basisti Miroslav Vitous (kuuntelin nuorena paljon enemmän jazzia kuin nykyään). Vieressäni istui känninen mies, jota yritin saada vaikenemaan, turhaan -ja sitten sen tyypin kännykkä soi, ja se alkoi siinä konsertin keskellä puhumaan siihen kännykkään kovalla äänellä. Voi taivasten tekijät! Iskeköön salama ja ukkosen jyrinä sen pallopään kaljamukiin yhä uudestaan! Sitten se nousi ja sanoi puhelimeen, että pitää siirtyä tuonne kauemmas puhumaan, kun tässä ei oikein kuule hyvin.
Sain serkkupojalta takaisin Vitousin ensimmäisen levyn, Infinite Search, vinyyli on vielä ihan hyvässä kunnossakin. Herkkää ja koskettavaa. Jostain syystä minusta nuo vinyylit kuulostavat elävämmilta kuin CD, niissä ääni on ihan kuin avoimempi ja läsnäolevampi, eikä se ole vain rahinasta kiinni.   Soitin vaan alkaa vedellä viimeisiään, ja korjaaminen taitaa olla olla kallista nykyään.