Aika kääriä hihat ja aloittaa juhlan valmistelut. Reilun viikon päästä vietetään appiukon 80-vuotispäivät meillä, ja ihan pikkuisen pitää raivata ympäristöä niin sisällä kuin ulkona, ettei vieraiden tarvitse hävetä vuoksemme. Onneksi olen näissä siivousasioissa varsin suurpiirteinen enkä aio nuolla joka paikkaa kiiltämään, riittää kun on päällisin puolin siistiä. Koska arkisiivous on meillä rutistettu minimiin, tarvitaan aina jokin juhla motivoimaan hieman perusteellisempaan puhdistukseen. Ilman näitä juhlia en esimerkiksi saisi itseäni pesemään ikkunoita vaikka niistä ei juuri läpi näe. Minulle riittää että ne pitävät tuulen...

Juhlien järjestäminen on ollut lempipuuhaani, mutta totaalisen uupumisen myötä en jaksanut edes juhlia järjestää parin viime vuoden aikana. Toissa syksynä ystävät tulivat avuksi ja järjestivät miehen 50-vuotisjuhlat, se oli minusta ihan uskomatonta. Sitä paitsi he maksoivat ne myös! Ystävät saattavat kyllä olla aika ihmeellisiä, en olisi osannut odottaa mitään sellaista.

Viimeisin isompi juhla olivat esikoisen ylioppilasjuhlabileet viime keväänä. Silloin oli onneksi naapuri apuna, että sain sain itse ilakoida muun juhlaväen mukana. Nyt on tarkoitus selvitä miehen siskojen kanssa ( -ovatko miehen siskot kälyjä vai natoja vai jotain muita?) kolmisin järjestelyistä. Vieraita ja omaa perhettä on yhteensä kolmisenkymmentä.

Olen iloinen, että sain houkuteltua appiukolta luvan ylipäätään kutsua vieraita ja järjestää juhlat. Vähän kerrassaan se lupa pitikin nyhtää, ainoastaan minun vanhempieni ja sisareni perheen kutsumista hän ehdotti itse, ja ihan ensimmäiseksi, mikä oli mukavaa. Lopulta kysyin häneltä päin naamaa, eikö hän todellakaan haluaisi vielä kerran nähdä sukulaisiaan ennen kuolemaansa ja lupa heltisi. -Olen kuullut heidän niin usein valittavan, että kun on niin vieraantunut kaikista eikä ketään enää tapaa koskaan, no ei kai jos ei itse käy missään eikä kutsu ketään. No nyt pannaan tapaamaan! Eikä sitten enää narista!
Kyllä Meri järjestää!