No niin!

Pienellä viiveellä Lontoon raporttia. On ollut niin mukava vain olla lomalla ja nauttia kesästä, etten ole koneelle aikaisemmin juuri ehtinyt.

Lontoon reissu oli viimeisen päälle onnistunut, kaikin puolin. Keskimmäisen (17 v.) kanssa jutut meni oikein hyvin yksiin eikä yhteentörmäyksiä tullut ensimmäistäkään, ei myöskään mitään vastoinkäymisiä - hyviä sattumia kylläkin.

Lontoo oli yhtä kodikas, eloisa ja monipuolinen kuin ennenkin. Ainakin tuo yksi vanhanaikainen doubledecker bongattiin vaan yhtä herkullisen punaisia olivat uudemmansorttisetkin bussit. Tosin liikuimme kävellen ja tubella, mikä olikin keskimmäisen mielestä hauskinta koko matkassa...

Puhelinkopit ja postilaatikot olivat samaa paria bussien kanssa.Tulen heti iloiseksi kun näen tuollaisen puhelinkopin, ei sille mitään voi. Vaan kuka niitä enää käyttää?

Heti ensimmäisenä päivänä ehdittiin kiertää monta tärppiä ja National Gallery kaupan päälle. London Eyessakin käytiin katsomassa maisemia, mutta mukavampi Lontoo on ihan katutasossa.

Tämä näkymä on hotellihuoneemme ikkunasta Sussex Gardensilta, asuttiin pikkuisessa ullakkohuoneessa jonne oli iltaisin kova kiipeäminen, kun oli kävellyt ensin koko päivän. Hissi oli alkuviikon rikki, mistä olin vain iloinen, koska sain siis hyvää harjoitusta tunturiin kapuamista varten.  Eikä sitten käytetty hissiä koko aikana, hyvä minä!

Lontoossa on valtavan paljon puistoja ja bulevardeja, se on tosi vihreä kaupunki. Hyde Parkissa oli aivan ihania ruusuja!

Käveltiin toisena päivänä Hyde Parkin läpi ja mentiin ensin Harrodsille Knightsbridgelle. Ostettiin vain plektroja soitinosastolta, josta olisi saanut myös hyviä flyygeleitä vaan ei nyt sattunut käteistä mukaan ihan niin paljon. Sieltä ihan oikeasti olisi saanut varmasti ihan mitä vain, koska siellä myytiin mm. dinosauruksen munia!

Kuva on niin ylivalottunut, ettei tekstiä erota, mutta siinä niitä on. Hintaa en muista. Fossiileita oli monenlaisia tosi upeita myytävänä, mikä jo sinänsä on ällistyttävää, mutta nuo dinon munat pudottivat minut ihan täysin. Ei voi olla totta!

No sieltä suorinta tietä luonnonhistorialliseen museoon, joka on siinä ihan likellä. Se on upea paikka.

Dinosaurusten luurankoja on siellä joka lähtöön ja kaiken kokoisia. Ei tarvitse miettiä, mistä tarinat ja kuvat lohikäärmeistä ovat saaneet alkunsa. Onhan noita isojen saurusten luurankoja paljastunut maaperästä vanhoinakin aikoina.

Minä ihailin ja kuvasin yhtä paljon itse rakennusta, joka on valtavan kaunis sisältä ja ulkoa. Aivan ihania yksityiskohtia täynnä koko rakennus.

Olen koko ajan yhä ihastuneempi ornamentiikkaan. Voisin alkaa koristetaiteilijaksi, jota en aikaisemmin arvostanut ollenkaan. Vaan enhän nuorena ymmästänyt kukkamaalareittenkaan päälle, nyt en muuta haluaisikaan kuin osata maalata yhtä herkästi kuin luonto - mahdotonta.

Yksi ihana näky siellä oli holvissa oleva vitriini, jossa on kaikki mahdolliset eriväriset timantit, jokainen vielä kunnioitettavan kokoinen.

Alla luki, että yksityinen kokoelma.

No, takaisin normaali-ihmisten elämään. Ostin Time Outin, kuten aina ennenkin katsoakseni mitä keikkoja on viikon aikana. Tällä kertaa tärppäsi! Torstaina oli Incredible String Bandin toisen keskeisen jäsenen Mike Heronin keikka Green Note -klubilla Camden Townissa. Se oli enemmän kuin olisin osannut uneksia! Oli ihana kuulla vanhoja Incrediblen aikaisia Heronin biisejä, joita se esitti kauniin ja lahjakkaan tyttärensä Gloria Seddonin kanssa.

Tuo ISB on skotlantilaislähtöinen bändi, jonka musiikkia on melko vaikea kategorisoida, mutta olkoon vaikka psykedeelistä folkia. Olen juuri erityisesti viimeisen vuoden aikana kuunnellut sitä uudelleen ja tilannut Amazonilta niitä vanhoja levyjä CD:nä. Joten tämä osui ihan nappiin! Jonossa juttelin parin vannoutuneen ISB-fanin kanssa, joista toinen oli kirjoittanut kirjan Incredible String Bandistä. Löysin sen seuraavana päivänä kirjakaupasta ja ostin, sitä on ollut mielenkiintoista lukea.

Pääsin vaihtamaan muutaman sanan Mike Heroninkin kanssa, kun se tuli keikan jälkeen viereiseen pöytään istumaan. Onnellisen oloinen, hyväntuulinen mies. Kertoi, että ISB oli ollut 60-luvulla Suomessa keikalla, mitä en tiennyt, kehui tytärtään ja kertoili tämän musiikkiopinnoista. Suloinen tyttö, kun tulee vanhan isukin kanssa keikalle ja auttaa tätä pysymään tahdissa...Jossain vaiheessa en pysynyt enää kärryillä eli en ymmärtänyt ihan kaikkea ja lopetin keskustelun siihen - aina kun joku innostui puhumaan nopeasti ja vähän murteella niin oli heti vaikeampi seurata. Se harmittaa! Päätin harjoitella lopettamalla tekstityksien käytön televisiossa, paitsi ehkä jossain puolalaisessa elokuvassa saatan käyttää.

Perjantaina mentiin taas His Masters Voiceen, jossa pari kertaa oli jo kevennetty lompakkoa: tuotiin yhteensä 21 levyä CD:t ja DVD:t yhteenlaskettuna. ISB:n kaksi ensimmäistä levyä, Fairport Conventionia ja Take That -tupla joka oli vikaostos: liian softrockia minun makuuni. Minulla oli erilainen käsitys siitä. Keskimmäinen osti Red Hot Chili Peppersin levyjä ja sen laulajan Anthony Kiedisin kirjan Scar Tissue sekä yhden Led Zeppelin -kirjan ja pari DVD-boxia Skinsiä ja Little Britainia.

Sitten jatkettiin flipperityyliin pitkin Oxford Streetiä: vaatekauppoja, kirjakauppoja, vaikka mitä kauppoja. Oli alennusmyyntiaika enkä ostanut muuta kuin yhden valkoisen paitulin 11 punnalla. Pelkkiä levyjä ja kirjoja: olenkohan minä mikään nainen ollenkaan? Edellisellä kerralla ostin sentään Selfridgesiltä YSL:n kulmakynän, nyt vain ihmettelin siellä burkha päällä kulkevia naisia. Se sai mietteliääksi: nainen, joka on miehensä omaisuutta. Vuonna 2009.

Oxford Streetin päässä odotti palkinto: British Museum. Vietin onnellista aikaa assyrialaisten kivitaulujen parissa ja ihmettelin niissä olevia siivekkäitä "protective spiritejä".

Ihailin Parthenonin aarteita, joita kreikkalaiset kovasti haluavat takaisin, syystäkin.

Tämä rouva ei ole kai Partenonin temppelistä, mutta antiikin Kreikasta kuitenkin.

Kirjakaupassa menetin taas itsehillintäni ja ostin kolme kirjaa: nuolenpääkirjoituksesta, hieroglyfeistä ja Mesopotamiasta. Olen niistä hyvin iloinen.

Toiseen kerrokseen en jaksanut nousta ollenkaan, olin ihan poikki. Keskimmäinen kävi siellä kun kehotin ja teki yhdeksän minuutin videon kierroksestaan: kuvasi yhdeksän minuuttia jalkojaan, jotka nousevat portaat ja kulkevat ympäriinstä ja yhden sekunnin yhden muumion päätä. Jätkällä taitaa olla taipumusta undergroundtaiteeseen.

Lauantaina olikin taas yksi huippupäivä kun oltiin Hyde Parkissa kuuntelemassa Neil Youngia, se oli tosi mahtava keikka!

Vanha ukko ja aivan täydessä iskussa - yhtä upealta kuulostivat sekä yhden miehen ja kitaran balladit kuten Needle and the damage done kuin kaikkein rokkaavimmat biisit kuten viimeinen Rocking in the free world.

Encorena oli Beatlesin A day in the life, johon puolivälistä Paul McCartney hyppäsi mukaan laulamaan, se oli hienoa - katsokaapa!

Heart of gold ja Old man jo räjäyttivät pankin, mutta tuo viimeinen biisi ja encore saivat ihmiset ihan hullaantumaan. Olipa mukava olla siellä mukana hullaantumassa, kerrankin!

Olihan siellä muitakin bändejä: Pretenders oli ollut jo ennen kuin mentiin, Seasick Steve (minulle ihan tuntematon nimi) veti komeaa bluesia, Ben Harper ja Relentless7 oli hyvä, varsinkin Led Zeppelin cover Good times, bad times. Fleet foxes oli ihan väärässä paikassa, ei sytyttänyt. Mutta Neil Young sytytti!

Mitähän me sunnuntaina tehtiin. Kerron sitten kun muistan, mutta maanantaina ainakin pelkästään chillailtiin: mentiin Kensington Gardensiin ja maattiin puun alla varjossa lukemassa, minä nukuin päikkärit.

Ja sitten kentälle ja kotiin. Hieno matka!

Heippa kaikille, mä lähden nyt Lontooseen.

Perinteisiä tämänpunaisia busseja siellä ei ole enää kuulemma muuta kuin turistikäytössä, onkohan ne vaihtaneet värinkin vai pelkästään mallin? Kohta se nähdään.

***

Juhannus meni ihan omasta eestään, tuskin huomasin sitä. Asiaan vaikutti se, että on pakko levätä ennen reissua, oli vähän huono sää ja lisäksi hammassärky. Mistä sekin nyt juuri tähän saumaan keksi tulla? Särkylääkettä kuluu kohtalaisesti, mutta olen vakuuttunut, että tämä paranee odottamalla ja maisemaa vaihtamalla. Eksytän sen Lontoossa vaikka metroon.

Hyvää alkavaa viikkoa ja rentoa meininkiä kaikille.

Loma!

Neljättä päivää kotona ja nyt vasta pääsen raportoimaan Helsingin reissusta. Iltaisin on väsyttänyt niin mahdottomasti, ettei ole ollut puhettakaan blogistelusta. Ja paljon hommaa töitten lisäksi, kun monta päivää olin pois.

SIIS. Olin Helsingissä. Siellä oli tällaista.

No, ei se nyt ihan taivas ollut, mutta mukavaa oli. Eikan kanssa oli kiva olla yhteisessä koulutuksessa, joka osoittautui minulle oikein antoisaksi. Sai myöskin miettimään omaa työskentelytapaa.

Keskiviikkona käveltiin illalla kaupungilla  monen kilometrin lenkki mutkan kautta Cafe Ursulaan ja toisen mutkan kautta pois. Se oli kivaa - meren rannalla aina on.

Vaan torstai oli THE PÄIVÄ, jolloin tapasimme Vicky Lin! Molemmat Eikan kanssa olimme kahden täyden seminaaripäivän jälkeen aika puhki, mutta Vickin eloisa seura, kaunis ja kodikas huusholli ja hyvät ruoat saivat meidät taas ihmisiksi. Oli mukavaa! Vielä kerran kiitokset sinulle, Vicky - seuraavan kerran tavataan varmaan meillä.

Perjantaina Eikka lähti kohti pohjoista ja minä suuntasin Hvitträskiin.  Olihan sentään kulttuuriskandaali, etten ollut koskaan käynyt siellä. Nautin täysin siemauksin talon sisä- ja ulkopuolen kauneudesta. Se oli yksityiskohtien juhlaa.

Miksen minä ole keksinyt maalata tällaista?

Kaikki oli suunniteltu itse ja aivan nerokkaita yksityiskohtia, niinkuin tämä lamppu: miksen minä keksinyt tuotakin?

Silmä lepäsi niissä yksityiskohdissa ja harmonisissa suhteissa.Seuraava kuva on Hvitträskin nettisivuilta napattu.

Oli suloista, että yläkerran suurin huone oli lasten leikkihuone. Aivan yhtä huolellisesti suunnitelluilla kalusteilla sisustettu, pienoismallina vain.

Se oli minusta tosi koskettavaa ja hienoa. Ajatelkaapa, tällaiset lastenhuoneen pylväät!

Illaksi ajelin rakkaan nuoruudenystäväni luo herkuttelemaan sekä hyvällä ruoalla että seuralla. Seuraavana päivänä menimme yhdessä Ikeaan "joitakin pikkutavaroita katselemaan" -  ostin olohuoneeseen matot, tarjoilupöydän, lampun JA joitakin pikkutavaroita. Olisiko ollut varaa? Hmmm.  Ainakin tarjoilupöytä oli halpa.

Kaksi tällaista olkkariin. Tykkään niistä, sopivat hyvin suoraviivaiseen luonteeseeni.

Ja tällaisen Eliel Saarisen (muistaakseni) tuolin ottaisin myös mielelläni.

Kotiin ajelin sitten lauantaina melkoisen reipasta vauhtia, ystävät olivat kutsuneet savusaunaan ja minun täytyi siis pitää kiirettä rauhoittumaan. Nautinto oli suuri. Sauna siis, ja kaikki siihen liittyvä: lämmin kesäilta, pulahdus kylmään veteen aina välillä, vilpoinen siideri ja taas hyvä seura ja ruoka.

Ja vielä tämä viikko täytyy jaksaa töitä, kaksi päivää ja sitten loma. Mökkijuhannuksen jälkeen heti Lontooseen keskimmäisen kanssa, jipii!

MOIKKA -

LÄHDEN MUUTAMAKSI PÄIVÄKSI HELSINKIIN.

Tapaan siellä Eikan ja Vicki Li:n, jippii!

Nyt matkaan, ensimmäiseksi Tampereelle tapaamaan esikoista. Lupasin tarjota lounaan äskettäin olleen nimpparin kunniaksi.

Hyvää viikkoa kaikille!

Kylymää on ku ryssän helevetissä (pahoittelen rasistista ilmaustani), hirmuinen muutos viime viikonloppuun verrattuna.  Aamulla työnohjaukseen lähtiessä tuli sellainen psykedeelinen olo, että kesä oli viime viikonloppuna ja nyt tuli syksy. Sataa ja tuulee ihan mahottomasti, koko päivän on satanut. Sade ja tuuli on pieksäneet kukat morsiushunnusta, muita pensaita en ole katsonut. Muut ei vissiin ole niin kukassa, paitsi tuomipihlaja on varmaan menettänyt kukkansa myös. En viitsi mennä edes pihalle katsomaan.

Sisälläkin on niin kylmää, että koko illan on ollut tuli takassa. MIes on katsonut netistä takkasydämiä, jos sellaisella saisi lämmityksessä vähän hyödynnettyä paremmin tuota avotakkaa. Kalliita näyttävät olevan.

***

Päivällä oli aika mukavaa katsoa oma terapiavideo, olin itse asiassa ihan tyytyväinen siihen mitä näin. Olin varautunut jotenkin sellaiseen, että videolta näkee kaikkia sellaisia omia maneereja, joista ei ole ollenkaan tietoinen ja kuulostaa ihan törpöltä. Näin rauhallisen ja ystävällisen terapeutin, joka kuunteli keskittyneesti, antoi paljon tilaa ja kysyi ihan hyviä kysymyksiä.

Toivottavasti nyt kaikki työt ei mene ihan pieleen, kun tohdin näin olla itseeni tyytyväinen. Kokemuksesta tiedän, että pudotus maan pinnalle tulee usein melko pian. Vaan jos nyt vaikka uskoisin, että näin aivan oikein.

Haloo?

En ole ehtinyt päivitellä, kun on ollut paljon kaikkea IRL. Pikakelauksella puolitoista viikkoa: viime viikolla tein paljon töitä, täytyy yrittää tienata rahaa kun kesällä en tee juuri mitään enkä siis tienaakaan. Heinäkuussa laitoin kyllä yhdeksi viikoksi hommia ettei kuolla nälkään.

Viikonloppu oli ihana, helle tuntui niin suloiselta kuin voi vain kuvitella. Oli ihanaa uida! Pitkiä matkoja, vesi oli aivan ihmeellisen lämmintä ajankohtaan nähden. Mökkisaunaa, puolukkasiideriä, koivuntuoksua. Ihan kuin olisi ollut pieni loma siinä.

Tällä viikolla taas paljon töitä. Huomenna vaihteeksi työnohjauspäivä, pitäisi valmistautua, mutta tässä sitä vain istutaan. Ensi viikolla Eikan kanssa Helsinkiin seminaariin ja Vicki Li:tä tapaamaan! Sitä odotan ilolla. Aion saman tien sivistää itseäni ja käydä ensimmäisen kerran elämässäni Kiasmassa. Ja missä kaikessa vain keksin käydä. Aina kaikki Helsinginreissut menevät niin tiiviisti suunniteltuihin ohjelmiin, ettei ehdi käydä museoissa ja näyttelyissä. Nyt aion mennä kaikkialle, mihin huvittaa.

Nyt on pakko alkaa katsomaan itseä videolta eli valmistautumaan työnohjaukseen. Aamupäivällä katsoin pätkän eikä se muuten tuntunut hankalalta mutta olin LIHAVA! Ainakin jotain realisoitui. Aloitan uudelleen tupakoinnin ja lopetan syömisen.

Olipa ihana viikonloppu luonnonhelmassa. Mies yllätti viemällä minut hääpäivää viettämään Päijänteen rannalle niinkuin taisin jo kertoakin. Olin kyllä uhannut ottaa välittömän avioeron, jos hän ei järjestä jotain ikimuistoista eli eihän siinä muu auttanut kuin järjestää...

Oli aivan valtavan nautinnollista päästä luontoon ja järven rannalle. Ilma oli kuin morsian vaikka oli luvattu sadetta: aurinko paistoi ja oli niin lämmintä, että laiturilla saattoi uimisen jälkeen ottaa aurinkoa ja oli kuuma. Perjantai-iltana loimutettiin lohta saunan jälkeen puolenyön maissa, silloinkin oli ihan lämmintä ja leppeää. Ihan kesä.

Rakastan sellaista mökkielämää, että saa olla vain, ihmetellä luonnonilmiöitä, katsella mustikan kukkimista (puolukkakin kukki jo) ja lintujen elämää. Kirjosieppo pesi pöntössä, joutsenet vastarannalla ja käki kukkui ihan hulluna.

Mökki oli korkean kalliojyrkänteen alla, pienellä penkereellä kallion ja veden välissä. Saunasta pääsi suoraan laiturille ja järveen. Minäkin vilukissa kävin järvessä vaikka kuinka monta kertaa, saunasta ja ilman. Laiturin vieressä oli pieni pläntti hiekkapohjaa, sen jälkeen syvyys tipahtaa heti 17 metriin. Muutaman metrin päässä rannasta on 27 m syvää.

Lauantaina kiivettiin kalliolle ja kauemmaskin metsään, siellä oli kaunista. Siroja peuran kavion jälkiä näkyi polulla ja sammalikossa isoja kolmionmuotoisia jälkiä 25 x 20 cm kokoisia suunnilleen. En keksi muuta kuin karhun, joka sellaisia tekee. Täällä kyllä korpea riittää asuttavaksi nallenkin tarpeisiin ja kyllähän niitä aika paljon Keski-Suomessa onkin. Varmuuden vuoksi lauleskelin ääneen, että metsän asukkaat tietää pysyä piilossa. "Jos metsään haluat mennä nyt..."

Tuossa juuri alapuolella oli meidän mökki. Saadaan kuulemma lainata sitä vielä kesälläkin.

Tonttukallion merkintävihkoon laitoin terveiset, kun siellä semmoinen kerta oli.

Lauantaina laitettiin ens töikseen vene ravistumaan, että päästiin soutelemaan. Eihän se yhdessä päivässä ihan kunnolla pitäväksi ehtinyt tulla, mutta käytiin pieni kierros. Mies souti ja minä lapoin ämpärillä vettä järveen. Ei siinä kovin pitkälle tehnyt mieli lähteä. Tervan tuoksu oli ihana!

Oli niinkuin olisi ollut pitemmälläkin lomalla tai ainakin kauempana: todellisuudessa olimme muutaman kilometrin päässä kotoa. Ja aivan kuin eri maailmassa. Tällä kertaa molemmat osasimme pysähtyä olemaan ihan vain itseämme ja toisiamme varten. Se oli tosi romanttista.

Loma olisi tarpeen. Huomaan sen töissä, kun tuntuu että vire ei ole ihan paras. Puolivaloilla on tylsää ajaa.

Kohta on kesä ja loma. Tiedossa on mukavia juttuja, ihan  ensimmäiseksi mökki vuokrattuna ensi viikonlopuksi Päijänteeltä. Meillä on 30-vuotishääpäivä. Romantiikka on ollut vähissä viime aikoina, mutta pitkän liiton merkitystä se ei vie pois. Shampanjan paikka!

Juhannuksen jälkeen lähden keskimmäisen kanssa viikoksi Lontooseen. Huomasin eilen, että siellä on Hard Rock Calling Hyde Parkissa ja pääesiintyjinä mm. Neil Young, Bruce Springsteen, Killers, Pretenders ja muutama muu. Ainakin yhtenä iltana mennään pyörimään sinne, kuuntelijoitakin saattaa olla muutama. Luultavasti yksi päivä niin isossa tapahtumassa on ihan tarpeeksi, päässä humisee luultavasti heinäkuun puoliväliin asti. Olen etukäteen unelmoinut British Museumista, joka on yksi lempipaikkojani maailmassa, Covent Gardenin käsityöpuodeista, Camden Townin markkinoista, luonnonhistoriallisesta museosta, National Gallerysta...viikko saattaa loppua kesken. Pelkälle ympäriinsä maleksimiselle tarvitaan myös aikaa ja silkalle lomailulle.

***

Yhtäkkiä tuli nukkumaanmenoaika. Niin siinä käy kun ottaa päiväunet illalla. Televisiosta tuli elokuva, jonka katsominen harmitti: Bounty jotakin. Harva ohjaaja saa niin mitättömän elokuvan niin loistavista aineksista. Hienot näyttelijät, hyvä aihe ja ympäristöt ja ihan hukkaan heitetty. En viitsi edes katsoa, ketä ohjaajaa tässä moitin, jätin leffankin kesken.

Jaloissa tuntuu, kun käytiin miehen kanssa kahden ja puolen tunnin lenkillä. Harjoittelin patikointia: pakkasin repun selkään, otin asenteen ja sitten lähdettiin.

Ihana päivä, aurinko paistoi häikäisevän siniseltä taivaalta ja viileä tuuli piti huolen vilvoituksesta. Kiivettiin läheiselle harjulle, jonka päällä kulkee polku. Paikoitellen maisemat on hienot, kun toisella puolen näkyy Päijänne ja toisella Muuratjärvi. Noeijoon neuvosta pidettiin aina välillä taukoa, juotiin viinimarjamehua ja ihailtiin maisemia.

Matkaa tuli kymmenisen kilometriä. Paluumatkalla istuttiin puhdasvetisen Muuratjärven hiekkarannalla eväskahvilla. Vesi oli niin kirkasta, järvenselkä niin sininen ja laineiden liplatus niin ihanan kesäistä ja raikasta, että sitä ei voinut pilata edes kateus, jota pysyvästi tunnen niitä kohtaan, jotka asuvat sillä rannalla. Käki kukkui aina vähän päästä harjun rinteessä.

Jaloissa vähän tuntuu, unohdin taas aluksi venytellä patikoinnin jälkeen. Vielä pitäisi vähän tehdä pihassa hommia, istuttaa työkaverilta saadut ruusupensaan juurakot ja levittää komposti perennoille.

Tai ainakin kulkea vähän ympäriinsä nauttimassa kevätkukinnasta. Kukassa ovat scillojen ja posliinihyasinttien ohella narsissit ja helmilijat, kevätpikkusydän isoina mättäinä, tietenkin valkovuokot ja sitten jokin keltainen ihan pieni kukka, jota en tunne. Taidankin lähteä pihalle ottamaan kuvia vaikka aurinko onkin jo laskemassa.

***

Onnea Katriinan perheeseen, siellä sitä ihmettä nyt piisaakin, kun on koiravauva talossa eka päivää! Milloinkahan sitä saa mennä katsomaan?

Jouduin viikonloppuna totamaan, että sittenkin maalis-huhtikuun tiivis aikataulu vaatii veronsa. En tunne itseäni yhtään rasittuneeksi, mutta olen hatara kuin vanha lato.

Olin viikolla sopinut meneväni lauantaina ystäväni kanssa liikuntatapahtumaan, jota hän oli järjestämässä. Unohdin!!  Aivan kertakaikkiaan ja totaalisesti. Heräsin klo 11 siihen kun hän soitti: missä olet, odotetaan sua alkuverryttelyyn! Tuntui aivan kammottavalta, miten en edes edellisenä iltana muistanut vaikka miehelle puhuin, että nyt treenaan loppukesän vaellusta varten. Ei vain noin niinkuin piuhat yhdistyneet päässä, että perjantain jälkeen tulee lauantai. Edellisenä päivänä olin ostanut jopa uuden tuulipuvun, jolla herrastella.

Tuli tosi ontto olo, niinkuin aina kun muisti pettää. Tuntuu ihan tyhmältä ruveta kaikki laittamaan kännykän muistiin, mutta ei kai tässä muu auta. Ikävää olla epäluotettava.

Elämä on tasaantunut taas mukavasti kotimaahan. Töissä on ihan mukava käydä, ja pikkuhiljaa olen orientoitunut taas itseeni, ympäristöön ja hommiini. Aluksi oli vähän sen sorttinen olo, että olenko minä se sama joka täällä aikaisemminkin oli töissä?

Vielä takaisin Firenzeen. Ikkunashoppailua tuli joka lähtöön kun ympäristö oli butiikkeja täynnä. Tässä on ihan minun värit.

Huushollimme sijaitsi hauskasti sellaisessa kohdassa, että kun lähti yhteen suuntaan, heti viereisellä kadulla olivat Vuittonit ja muut miljoonakaupat, ja kun lähti toiseen suuntaan niin pääsi heti normaali-ihmisten kauppoihin ja toreille.

Fendi oli sinne eka suuntaan. Tämä ikkunan ihanuus houkutteli sisällekin katsomaan, mutta näiden herkullisten kesäturkisten hintalaput ajoivat yhtä nopeasti ulos.

Ostin vain kolme kirjaa Uffizista: Leonardo, Giotto ja ornamenttikirja, joka on aarre, sekä huivin torilta viidellä eurolla. Laukun olisin ostanut, jos olisin ehtinyt vaan ei kerrassaan ollut aikaa kiertelyyn tarpeeksi. Kengät olivat aivan syötäviä, niitä oli yhtä ihana katsella kuin taidetta konsanaan.

Nuo värikkäät lasikorut saavat sydämeni soimaan. Yhdestä helmikaupasta ostin jonkun verran helmiä ja tarvikkeita koruntekoon. Kuulemma niitä saa tilata netistäkin vaan en ole vielä etsinyt. Klik, klik ja klik ja olen tilannut Muranon helmiä sadalla eurolla...

Tämä enkeli suojeli yöuniamme makuuhuoneemme katossa. Hehkeä ja iloluontoinen.

Viidessä huoneessa oli kattofresko. Viikossa niihin ei kerennyt niin tottua ettei olisi enää huomannut.

Meidän ohjaajien huoneessa oli kauniit seinäreliefit ja palatsityyliset koristekultaukset. Ne oli taidokkaasti restauroitu samoin kuin maalaukset.

Nautin kaikesta tuosta kauneudesta, joka on niin erilaista kuin minkä keskellä olisi koskaan voinut kuvitella asuvansa, edes viikon.

Enkelitkin näissä makuuhuoneiden kattomaalauksissa ovat kovin vähäpukeisia.

Kalustus oli enimmäkseen vanhaa ja kaunista, sängyt ja olohuoneen sohvat olivat uudet. Tämä kaappi oli kaunein.

Kroppa on jo kotimaassa mutta sielu ei ole vielä päässyt Alppien yli. Lepattelee siellä raukka kylmissään ohuessa ilmanalassa. Tulis jo.

Firenze oli tosiaan patsaiden kaupunki. Lukaalimme oli historiallisessa keskustassa ja lähtipä ovelta mihin suuntaan tahansa, oli ihmeteltävää aina uutta, siis vanhaa. Tämä täti piti vahtia alakerran porttikongissa.

Kaksi leijonaa seuranaan.

Olo oli siis turvallinen ja hyvin kultturelli, olipa kotona tai kaupungilla. Kattomaalaukset olivat ihanammat kuin kuvissa. Huoneisto oli muutenkin hyvä, vessat ja suihkut toimivat moitteettomasti, mikä ei ole itsestään selvää 1600-luvulla rakennetussa talossa. Mistään ei näkynyt, miten putket ja muut vermeet on jälkeenpäin asennettu. Ainoa huono puoli oli ummehtunut viemärin haju, jonka alkuperä ei selvinnyt. Enkä ollut!

Patsaita tuntui olevan joka puolella. Noin vain talojen seinissä, kirkkojen seinissä tietenkin, aukioilla, nurkan takana vaanimassa.

Keskiviikko oli ainoa vapaapäivä ohjelmassamme ja käytin sen hyväkseni joka sekuntia myöten.

Aamulla Ufficin Galleriaan, jossa meni neljä tuntia. Siellä olisi mennyt kevyesti neljä päivää, mutta nyt aikaa oli rajatusti. Myös vastaanottokyky on rajattu - lopulta kävelin Rubensien ohi silmää räpäyttämättä.

Ufficissa ei saanut kuvata, mutta sen edessä seisoskeli muina miehinä kopio Michelangelon Daavidista. Alkuperäisen tapasin Galleria dell´Accademiassa, jonne suuntasin kahvin jälkeen.

Nuo päät tuossa koon hahmottamisen takia mukaan rajattuna. Sielläkään ei kai olisi saanut kuvata, mutta kuvasin salaa, oli pakko.

Perjantaina tulin käyneeksi vielä Museo dell’Opera del Duomossa, varsinaisesti tarkoituksena oli mennä vain Duomoon eli tuomiokirkkoon, joka oli ihan uskomattoman kaunis. Tuo yläpuolella oleva persoonallinen mies on Donatellon veistos, en muista ketä esittää.

Reliefin tekijää en muista, enkä muista ikinä nähneeni näin elävää reliefiä missään.

Tytötkin tahtoo mukaan ilakoimaan ja ylistämään.

Väittelyn melkein kuulee korvissaan:

Oli unelmien täyttymys päästä näkemään se kaikki. Ainoastaan kirkkotaiteesta tulin niin täyteen, etten halua vähään aikaan nähdä mitään uskontoon tai kirkkoon liittyvää. Uh. Ähky.

Keskiviikkoiltana olikin siksi virkistävää mennä Galileo-näyttelyyn, joka oli koko tähtitieteen historian kattava aivan loistava näyttelykokonaisuus Palazzo Strozzissa. Siellä oli sellaisia arrteita, joiden näkemisestä en ole osannut edes unelmoida. Sumerilaisten tähtitiedettä neljän tuhannen vuoden takaa pienellä savenpalalla nuolenpääkirjoituksella, ikivanhoja käsikirjoituksia, joita varmaan normaalisti ei missään pääse näkemään. Egyptiläistä, arabialaista, antiikin kreikan astronomiaa käsitteleviä taideteoksia ja tietenkin muualta Euroopasta myös. Vanhoja ja kauniita malleja ja tutkimusvälineitä. sielläkin olisi voinut viettää tunteja tai viikkoja, meillä oli aikaa vain vajaa tunti.

Raportti jatkuu kun taas kerkiän.

Hei pupuset. Pikaviesti että olen kotona ja voin hyvin. Firenzen reissu onnistui kaikin puolin hienosti, kurssi meni hyvin ja kulttuuriakin sain sydämen täyteen. Vaikka vain yksi päivä oli vapaata, sain urakalla kierrettyä niin monta museota etten jäänyt yhtään siitä nautinnosta vajaaksi. Se oli ihanaa. Lopuksi jo tuntui että alan kirkumaan jos näen vielä yhdenkin madonnan ja lapsen.

Kuviakin otin, mutten ole vielä editoinut niitä, laitan myöhemmin ja kerron matkasta. Eilinen oli pakko viettää aivojen vapaapäivänä, en ajatellut yhtään ainutta ajatusta koko päivänä. Sekin oli ihanaa. Kokeilkaapa.

Heippa sitten!

Firenzessä sataa, mutta ehkä aurinkokin jossain välissä pilkistää.

Palajan viikon päästä sunnuntaina.

Meillä oli eloisa ja tapahtumarikas pääsiäinen, ihan muuta kuin etukäteen kuvittelin. En ollut suunnitellut koko pääsiäisen ajalle mitään, ennenkuin sain kuulla että Eikkasisko ja tytöt tulevat meille - se innosti heti suunnittelemaan ainakin ruokatarjoilua.

Perjantaina heti kuskattiin nuoriso rinteeseen - joka olikin kuulemma hyvin sohjoinen. No, ainakin saivat ulkoilmaa, tosin aika kallista sellaista. Parempi kuitenkin kuin sisälläolo, jota tulee liiankin kanssa.

Lauantaina kun Eikka tyttärineen oli kaupungilla, meille tuli yllätysvieraita Argentiinasta! Ystävämme, miehen vanha koulukaveri, soitti tulevansa käymään ja tuli buenosairesilaisen avovaimonsa kanssa. Se oli sydämellinen ja mukava ensitapaaminen - kielimuuri ei ollut ylittämätön vaikka yhteistä kieltä ei ollut montaa sanaa. Oli kuitenkin hyvä tulkki mukana. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä selvemmin huomaa, että sanat ovat vain osa kommunikaatiota. Siinäkin näemmä läsnäolo ja vuorovaikutuksen halu on tärkeämpi.

Lauantain yllätykset eivät loppuneet siihen. Illansuussa soitti toinen ystävä, jonka kanssa olemme ensi lauantaina lähdössä sinne Firenzeen vetämään kurssia, että hänellä on oikea ranne murtunut, molemmat luut poikki...ensimmäinen paikoilleenlaitto kipsauksineen oli ollut erittäin kivulias ja epäonnistunut, toinen kerta illalla vasta onnistui. Nyt käsi on paketissa ja perjantaina selviää, voiko hän lähteä reissuun vai joudutaanko leikkaamaan. Pieni jännitysmomentti siis minulle myös, joudunko vetämään kurssin yksin.

Sunnuntaina nukuin pitkään ja menin vielä aamiaisen jälkeen jatkamaan unia. Taisin herätä vasta siihen, kun Eikka tuli pyytämään ruokapöytään - tämä on siis sellainen kyläpaikka, jossa emäntä saattaa kuorsata keskellä päivää niin että seinät tärisee ja vieraat saavat laittaa ruokaa myös talonväelle. Oli niin kotoisaa ja mukavaa Eikan kanssa, ei mitään vieraskoreutta. Isä ja äiti tulivat vielä illansuussa kyläilemään, heidänkin kanssaan oli hyvin lunki meininki. En muista milloin viimeksi olisin ollut äitin kainalossa katsomassa televisiota, se oli mukavan pehmeää.

Tänä aamuna heräsin siihen, kun Eikka kävi sanomassa heipat - luin yöllä myöhään ja nukuin ihan sikeästi koko aamun kun he valmistautuivat lähtöön - sama meininki siis jatkui. Samaten otin päivällä torkut ja heräsin kolmen maissa siihen tunteeseen, että jotakin on unohtunut - anoppilan pääsiäisateria! Äkkiä pojat autoon ja menoksi, ja siellä olikin yllättäin myös miehen siskon perhe jo odottelemassa että päästään lampaan kimppuun: oli aivan taivaallisen ihanat sapuskat niinkuin aina.

Ei ole päässyt nälkä tulemaan tämänkään pääsiäisen aikana, puntaria en uskalla edes vilkaista. Sunnuntaina oli lämmintä ja aurinkoista, silloin käytiin sentään kävelyllä Eikan kanssa ja istuttiin takapihalla vähän aikaa paistattelemassa päivää. Eteläseinustalla taas tuhansia idän sinililjoja pukkaa päätä ylös mullasta ja urheimmat kevättähdet ovat jo nupulla, samoin jokunen posliinihyasintti. Ilokseni mustarastas hyppeli pihassa, kaipasin sitä viime kesänä.

Ihanaa. Yksi vapaapäivä saa olon muuttumaan väsyneestä raahustajasta iloiseksi ja rennoksi oleilijaksi.

Sekin ilahduttaa ja piristää, kun saan Noeijoon tyttärineen tänne! Sovin aamupäivällä puhelimessa Eikan kanssa, että en laita mitään kovin ihmeellistä akrobatiaa vaativia tarjonnaisia. Päädyin kuitenkin parsakaali-pinaattimuhennoksella täytettyihin paprikoihin, appelsiini-tomaattikalkkunanfileisiin, timjamilla täytettyihin punasipuleihin ja greippi-avokadosalaattiin. En tiedä sopivatko yhteen, mutta näitä teki itselläni mieli. Nuo punasipulit olisivat oikeasti kyllä lampaan lisuke. Mutta onko ruokaa, jota sipuli ei kruunaisi?

Ostin rosmariinia tuoksumaan keittiössä, mutta en ole keksinyt vielä, mihin sitä käyttäisin. Tiedän saavani tuliaisiksi savulammasta, ehkä rosmariiniperunat....?

Leipominen ei houkuttele nyt lainkaan. Ei järin siivoaminenkaan. Yllätys yllätys.

Alkuviikon väsymys on onneksi kuin poispyyhkäisty.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

Pelottaa.

Mies soitti eilen aamulla ja pyysi hakemaan veroilmoitukset kirjanpitäjältä. Lupasin hoitaa asian ja käänsin kylkeä. Illansuussa kaupungilla, kymmenen minuuttia ennen elokuvan alkua jysähti: olin unohtanut koko saamarin paperit. Soitin kirjanpitäjälle, pahoittelin asiaa ja lupasin hakea nivaskat tänään. Illalla vähän ennen kahdeksaa mies soitti taas toisesta kaupungista: haetko ne paperit, kirjanpitäjä soitti...

Tuntuu kammottavalta kun ei voi luottaa omaan muistiin. Yksi ainoa asia muistettavana koko viikonloppuna ja minä unohdan molempina päivinä ihan totaalisesti. Siivoilin hissunkissun kotona ja nautin siitä, ettei ole mitään pakkoa eikä mitään ohjelmaa. Tössöttelin omia hommiani ja vaihteeksi nautin siitä, jopa vessan pesusta.

Hävettää, tunnen itseni epäluotettavaksi hyypiöksi. Muistilaput kehiin. Voiskohan niitä dementialääkkeitä alkaa syömään vaikkei ihan alzheimeria olisikaan?

Mitähän tekis että mainittas? Sano Mumma.

Oululaisia sanontoja tulee mieleen hakematta. Tänään kuulin sanan knälli enkä ensin tunnistanut sitä, myöhemmin muistin että niinhän se Mummakin sanoi kun joku oli oikein viksu: on se niin nälli ja näppärä. Jos joku on oikein ranttu, se on kurnupieru, itkuinen on märylaukku ja jos ei ole siivo niin on renttahelekku.

Vaan eihän minun nyt siitä pitänyt. Vaan elokuvista.

Katriinan kanssa käytiin katsomassa Daldryn "Lukija". Riittävän rosoinen ollakseen kiinnostava, ja oikeastaan miellyttävällä tavalla epätasainen. Osa sisällöstä oli valmiiksi pureskeltu sellaistakin katsojaa varten, joka kenties koskaan ei ole tullut ajatelleeksi syyllisyyttä tai natsien toimia kovin monelta kantilta, osa taas sai jäädä katsojan oman pohdinnan varaan kuten päähenkilöiden epätasainen ja epäsovinnainen suhde. Kate Winslet osoitti että suuri näytteleminen ei ole suurista elkeistä kiinni. Olen aina pitänyt Winsletistä ja tässä hän pääsi näyttämään ja käyttämään taitojaan ihan erilaisessa hahmossa kuin ainakaan minä olen aikaisemmin nähnyt. Tykkäsin.

Ralph Fiennes jäi vähän vaisuksi. Ehkä tarkoituksella?

Illalla tuli telkkarista toinen Fiennes-elokuva "Jutun loppu". Siinäkin minusta mustasukkaisuuden riivaama Fiennes oli aika yksi-ilmeinen. Englantilaisessa potilaassa hän tuntui tavoittavan ihan eri käskystä ulottuvuuksia roolihahmostaan. Vaan kyyneliä nämä kaikki kolme elokuvaa ovat onnistuneet minusta kirvoittamaan.

Ja sehän on niiden tarkoitus.

Kävin lauantaina ensimmäistä kertaa elämässäni kirjamessuilla ja se oli aivan valtavan innostavaa ja elähdyttävää.

Heti aluksi osuin Terra Cognitan osastolle, olen uskollinen Kimmo Pietiläisen asiakas ja ihailija. Hän kääntää kansantajuisia tieteellisiä teoksia, joiden lukijakunta on kenties sen verran pieni että isot kustantajat eivät tartu syöttiin. Näin me tiedon imijät saamme jokapäiväisen ravintomme fysiikkaa, neurotieteitä, filosofiaa, taiteita ja kaikkea muuta ihanaa, jolla henkeänsä ravita. Olin asettanut kireän rahatilanteen vuoksi itselleni rajan: 20 € vain saan käyttää koko messuilla. Ha! Heti ensimmäinen kirja Iacobonin "Ihmisten peilaus" maksoi 35 €.

Tyydyin kuitenkin Terra Cognitasta yhteen kirjaan ja hyvään keskusteluun tuon siunatun Pietiläisen kanssa.

Seuraavaksi varsinaiseen kohteeseeni Basam Booksille. Aah, mikä aarreaitta. Vain valinnan vaikeus. Valituiksi tulivat Catherine Ingramin "Intohimoinen läsnäolo", jonka annoin heti ystävälle lainaan. Eckhart Tollen "Läsnäolon voima", joka on ensimmäinen Tollen kirjani. Olen oikein säästellyt niitä, tiennyt että jotain hyvää on edessäpäin. Williams, Teasdale, Segal ja Kabat-Zinnin "Mielekkäästi irti masennuksesta" menee jo työn puolelle, Kabat-Zinnin "Kehon ja mielen viisautta" olen tällä hetkellä lukemassa uudelleen. Ja sokerina pohjalla: Mantak & Maneewan Chian ja Douglas ja Rachel Carlton Abramsin "Moninkertainen orgasmi", taolaisen seksuaalisuuden oppikirja.

Messuhinnat olivat edulliset, kannatti ostaa uutuuskirjoja. Vielä osuin Suomalaisen kirjakaupan osastolle, kun Sofi Oksanen ja Imbi Paju olivat paikalla. Sain uusimpaan "Kaiken takana oli pelko"-kirjaan omistuskirjoitukset. Juuri tähän saumaan en olisi muuten tullut kyseistä kirjaa hankkineeksikaan, koska yhteiskunnalliset aiheet eivät ole lainkaan minun kiinnostukseni polttopisteessä olleet pitkään aikaan. Puhdistustakaan en ole vielä lukenut.

Ja sitten viinimessuille viereiselle osastolle. Autonaisena tyydyin yhteen maistiaiseen jotain hyvää eteläafrikkalaista punaviiniä, jonka nimeä en muista.

Vielä pikkutilpehööriä kuten pöytäluutu, johon on painettu Bachin A-molli viulukonserton alkutahdit. Oikeastaan pyhäinhäväistys.

Vaan reilusti yli satanen sinne hujahti, eikä yhtään harmita. Tuntuu täyteläiseltä kun tiedän että monta kiinnostavaa ja mieluisaa kirjaa odottaa yöpäydällä. Aloitin noista moninkertaisista orgasmeista...en ole tosin päässyt alkua pitemmälle, kun olen joka ilta töiden jälkeen ollut niin väsynyt etten jaksa edes lukea. Se on harvinaista, ei väsymys vaan ettei jaksa lukea. Eilenkin painelin suoraan pehkuihin kun tulin kotiin ja torkuin koko illan. Tänään tulin töistä vasta seitsemän jälkeen, 7½ tuntia olikin liian pitkä työpäivä minulle. Sen jälkeen ei jaksa kiinnostaa edes hyvä seksikirja.

Lauantaina messujen jälkeen ajelin illalla Lahteen naisporukan tapaamiseen, joka oli sunnuntaina. Tapaaminen oli antoisa, mutta huomasin että edestakainen ajomatka ja tiivis päivä väsyttivät taas liikaa: mieluisakin tekeminen vaatii kuitenkin voimia. Tällä viikolla on aika pitkät työpäivät mutta perjantai vapaa. Ja viikonlopuksi ei onneksi mitään suunnitelmia. Olla öllötän.

Paitsi perjantaina menen Katriinan kanssa elokuviin. Leffa on aiheeseen sopien "Lukija", jossa on kaksi suosikkiani Kate Winslet ja Ralph Fiennes.