Keskimmäinen täyttää tänään 17 vuotta! Harvinaisen hieno nuorukainen, herkkä kuin mimoosankukka ja lahjakkain ihminen jonka tunnen. Ja suloinen kuin mikäkin. Kesällä lähdetään hänen kanssaan kahdestaan Lontooseen.

***

Töissäkäynti väsyttää. Tänään olin ihan märkä rätti kotiin tultua vaikka olin vain iltapäivän töissä. Tein kyllä hyvää työtä ja olen siitä tyytyväinen.

Tämän päivän väsyyn vaikuttaa eilinen: käsityökoulu alkoi ja se venyttää päivän pitkäksi: olin kotona vasta yhdeksän jälkeen. Tavallisuudesta poikkeavia hommia on muutenkin ollut ylimääräisiä: terraariolle paikan löytäminen vaati koko olohuoneen mylläämistä uuteen uskoon (Katriina, täällä tarvitaan sisustusapua!), Firenzen kurssin käytännön järjestelyt ja muutakin extraa. Flunssa yrittää.

Tällainen tuli Sokkarin vanhasta ikkunasta, terraarion koko on 100 x 42 x 40 cm:

Iik, olen joutunut Saharaan!

 

Much better!

Äitigekko ja tytär (kuvassa) tulevat hyvin toimeen keskenään. Mahtavatko tunnistaa toisensa? Jotenkin emo näyttäisi tunnistavan jälkeläisensä vaan eipä noista kovin varmasti osaa päätellä. Enimmäkseen kumpikin viettää aikaa omassa turveboksissaan.

Käsityökoulussa alkoi keramiikka. Koska elukoitten uuden kodin laitto oli niin pinnalla, tein ensi töikseni uuden kiipeilypuun niille. Ensi kerralla teen keramiikka-turveboksin, tähänastiset muovirasiat häiritsevät esteettistä silmääni.

Tuon ihanan mukamas maahan uponneen ruukun löysin eilen sisustusliikkeestä muutamalla eurolla. Samalla kierroksella löysin i-h-a-n-a-n hameen, elämäni ensimmäisen farkkuhameen. Oli mukava kun töissäkin jokainen työkaveri kehui sitä. Vajaan viidenkympin hintakaan ei tuntunut missään kun olin juuri käynyt tilaamassa yli neljän tonnin lentoliput Firenzeen. Niitähän en tietenkään joudu maksamaan itse.

 

Kaikki nämä touhut töitten ohella ovat saaneet aikaan sen, että valvon taas öisin. Yritän huolehtia, etten mene oman rasituksensietorajani yli.

Aion ottaa viikonloppuna takaisin ja levätä.