Olen viettänyt juuri niin lokoisen lauantain ja sunnuntain kuin olin ajatellutkin.

Olen nukkunut kuin pieni possu vaikkakin mennyt älyttömän myöhään nukkumaan joka ilta, kolmen aikaan vasta. Ja nukkunut puoleen päivään. Ja nytkin ollaan jo aamupuolella yötä.

Olen ollut tyytyväinen, kun sain eilen pestyksi tärpit yhdestä vessasta (peili, lavuaari ja pytty) ja tänään hellan. Viimeksi on siivottu jouluksi eikä silloinkaan erityisen perusteellisesti. Tänä viikonloppuna lepo on ollut tärkeämpää.

Viime viikolla huomasin, että monen asian päällekkäisyys alkoi heti viemään yöunia ja se on hälytysmerkki, jota en jätä huomiotta. Muisto ajasta, jolloin kuukausia nukuin vain pari tuntia yössä, kävin töissä ja kärsin ympärivuorokautisesta päänsärystä, ei häivy mielestä ihan äkkiä.

***

Varasin kevään kurssille aivan taivaallisen lukaalin keskeltä Firenzen historiallista keskustaa. Katsokaa mitkä kattomaalaukset!

 

 

Tarjosivat tätä alennettuun hintaan, kun alunperin varaamani olikin jo mennyt.  Eihän tästä malta lähteä edes Uffizin galleriaan. Joka on noin 500 m päässä kuten Duomo ja kaikki muutkin tärkeät kohteet. 

Kun kerran menen ensimmäistä kertaa Firenzeen ja TÖIHIN eli päivät pidetään kurssia, niin täytyy olla lähellä niitä paikkoja, joissa ei voi jättää käymättä. Toivon sydämestäni, etteivät ole nyt tätä antaneet pois, vastasin kyllä heti tarjoukseen. Tämä paikka näytti niin ihanalta, että vähensin erotuksen omasta palkastani, jotta saamme tuon paikan asunnoksemme.

En ole järjestänyt kurssia tienestin vuoksi vaan saadakseni kokemusta. Haluan olla mahdollistamassa ihmisille kasvua omaksi itsekseen ja tämänkaltaisilla kursseilla on siihen hyvä tilaisuus.

Vaan nyt on hyvä tilaisuus mennä nukkumaan. Kello on tasan yksi.

Krooh pyyh.