Kävin vesijuoksemassa tunnin, hyvä minä!

Kunnon kohoamisen huomaan jo nyt, tämä taisi olla neljäs juoksukerta. Olen samaan syssyyn tehnyt aina sata vatsa-selkäliikettä eli altaan reunasta tai tangosta kiinni pitäen jalat suoraan taakse ja eteen seinälle, suosikkiliikkeeni. Sata menee jo vaivattomasti yhteen menoon.

Juoksen ja jumppaan aina tasan tunnin, minuutilleen. Puolitoista tuntia oli liian paljon kun yhden kerran innostuin vähän liikaa.

Vedessä voi harjoittaa mitä lihaksia vain, vastusta voi säädellä koko ajan niin että tulee harjoitusta mutta ei tule kipeäksi. Ainoastaan niska on helposti siinäkin huonossa asennossa, pitää aina välillä mennä selkä edellä että saa lepuuttaa.

Eicka kirjoitti taas mukavasti meditoimisesta, sisar todistaa ihanasti. Olen havainnut saman: se toimii kuin junan vessa. Ennen työn aloittamista ja potilaiden välissä otan ainakin lyhyen keskittymisen ja meditaation jos vain muistan. "Tuning the instrument" niinkuin Kabat-Zinn sanoi luennossaan joka on Youtubessa. Pitemmän session otan illalla nukkumaanmennessä ja siitä on tullut tärkeä osa hyvinvointia. Enemmän ja enemmän se rukousta - joku sanoikin että rukoileminen on jumalalle puhumista ja meditoiminen on jumalan kuuntelemista. Hyvin sanottu.

Minulle meditoiminen ja sen mukana uudenlainen tietoisuuden taso on löytynyt kehon kuuntelemisen kautta. Arvelen että tässä voi kehittyä vielä hyvinkin paljon, mutta myös säännöllistä ylläpitämistä se vaatii. Mikäs sitä on ylläpitäessä kun se tuottaa silkkaa iloa ja mielenrauhaa. Ja luottamusta siihen että elämä kantaa.

Ensi tai sitä seuraavalla viikolla pääsen aloittamaan Feldenkrais-tunnit - kehon kuuntelemista myös liikkeen keinoin. Kerron siitä sitten kun tiedän enemmän.