Olipas maisema taas muuttunut kun puoli yhdeltätoista viimein sain silmäni auki. Valkoinen puhdas lumi peitti kaiken - autonkin. Pääsin sentään kahdeksitoista kaupunkiin - aamiaiselta suoraan lounaalle, jonka olin sopinut joskus viikkoja aiemmin. Minullehan se sopii.
Sen jälkeen jaksoin sitten vähän töitäkin taas tehdä.

Loppuviikosta on taas koulutusseminaari. Eilisen illan luin Diana Gabaldonin uutta suomennosta, joka on pettymys. Ei ollenkaan samaa säihkettä kuin Muukalainen -sarjassa. Voisikohan asiaa selittää se, että kirjan romanssi on kahden miehen välinen?
No, puoli yhdeltätoista muistin, että läksyjäkin pitää lukea. Tunnin verran lueskelin terapiakirjoja, mutta uni ei tullut. Siispä taas Gabaldonin ja lordi Greyn miesrakkauksien pariin. Valvoin varmaan yhteen-kahteen eli hyvä vain kun aamulla nukutti pitkään.

Töitten jälkeen kerkesin käymään sen verran kaupungilla että hankin yhden joululahjan keskimmäiselle ja itselleni kolme levyä: Pink Floydin "Atom heart mother", Zapan "Just another band from L.A.", jossa on hauska biisi "Billy the mountain" -kertomus vuoresta joka saa viimeinkin rojaltit kaikista postikorteista, jossa on sen kuva ja päättää lähteä Las Vegasiin tyttöystävänsä kanssa, joka on sen rinteellä kasvava omenapuu. Ja vielä Pekka Strengin "Magneettimiehen kuolema". Olen näistä iloinen. Pekka Strengit minulla on vinyylinä, mutta miten niitä autossa kuuntelee? Onneksi nämä uudelleenjulkaisu-CD:t on enimmäkseen halpoja, alle kympin.

Atom heartilta vielä toinen näyte, kaunis "If".