Painuin pehkuihin puoli yhden maissa ja heräsin varttia vaille kaksitoista siihen, kun isä soitti ja kysyi katsonko Ounasvaaran kisoja. No en katsonut, mutta oli hyvä että herätti. Nukuin siis ihan sikeästi yksitoista tuntia putkeen. Suorastaan vaikea ymmärtää tällaista.
Ainoan kerran heräsin puolittain siihen, että palelin ihan hillittömästi vaikka olin peiton ja meillä on ihan lämmintä. Ilmeisesti olin niin koomassa että verenkiertokin hidastui tarpeettoman verkkaiseksi.
Sukua karhuille, kyllä. Olisin mieluusti niinkuin Muumimamma, maha täynnä kuusenneulasia kääriytyisin penseäksi palloksi ja enintään ynähtäisin jos joku yrittäisi herättää. Mutisisin että surunauhat ovat lipaston vasemmassa ylälaatikossa.
Pitkän unen päälle aloin sentään järjestellä paikkoja siihen kuntoon, että jossain vaiheessa voi laittaa joulusomistusta. Se ei käy jos kaikki muutkin tavarat ovat esillä.
Valot pensaisiin, kaikkiin kynttilänjalkoihin kynttilät, jotain punaista. Kaunein tonttu pääsi tänään jo valvomaan puuhia, mutta muut jouluiset tavarat saavat vielä odottaa.
Kommentit