Oli ihana reissu Helsinkiin viikonloppuna.
Perjantaiaamuna junassa heti tapasin samaan koulutukseen matkaavan ystävän, jonka kanssa vaihdettiin kuulumisia ja puhuttiin tärkeistä henkilökohtaisista asioista koko matka. Olin iloinen kun sain jakaa sitä kokemusta, jota itselle kertyi haastavan lapsen kasvattamisesta kuopuksen lapsuusvuosina. Monestikin on käynyt mielessä että pitäisi kirjoittaa ne ylös ennenkuin haalistuvat mielestä kokonaan, siinä on niin paljon arvokasta asiaa.
Helsingissä nautin omasta hotellihuoneesta. Vieläkin siinä on minulle ylellisyyden tuntu, että saan olla yksin ja itsekseni. Sainkin tavallista isomman huoneen ja kahdeksannesta kerroksesta oli kauniit näkymät yli kaupungin.
Koulutus oli Finlandiatalolla ja kun sinne oli kokoontunut 300 kollegaa ympäri Suomea, tapasin vanhoja ystäviä yli kolmenkymmenen vuoden ajalta. Se oli tosi lämmittävää.
Koulutuksesta jouduin pinnaamaan loppuosan, kun en kertakaikkiaan pysynyt hereillä. Mitä tapahtuu, kun ihminen saa professori-nimikkeen? Kaikki pedagogiset kyvyt katoavat kuin Kloriitilla pestynä ja ukot rupeavat narisevalla äänellä jorottamaan aina samalta kuulostavaa virttä kaksoissokkotutkimuksista ja tulosten tilastollisesta merkittävyydestä. Miten kukaan erehtyy enää näyttäämään slideja joissa on mikroskooppisen pienellä tekstillä hirveä määrä joitakin tilastotuloksia? Neljän luennon jälkeen lähdin hotelliin tunniksi nukkumaan.
Illalla sitten jaksoinkin pirteänä nauttia hyvästä illallisesta. Oli ihana ruoka. Päivällä oli jo hyvä lounas, mutta päivällinen oli herkkua: alkupalaksi piparjuurilohta, sitten maa-artisokkakeitto ja pieni siianmätileipänen. Chateaubriand oli täydellinen, jokin valkoinen vihannestimbaali ja perunasysteemi erinomaiset. Ilokseni jälkkäriksi oli paahtovanukas joka on ollut niin muodikas jo kauan mutta en ole päässyt missään sitä maistamaan, nytpähän sain sitäkin herkkua. Joka lajille asianmukainen viini ja lopuksi kahvi ja Calvados. Nautin jokaisesta suupalasta niinkuin se olisi viimeiseni, en muista että olisin ravintolaruoasta useinkaan nauttinut yhtä paljon. Ihmettelen ja nostan hattua Finlandiatalon keittiölle, en ymmärrä miten ne pystyvät kantamaan yhtäkkiä aina 300 annosta jotain herkkua juuri sopivana, vasta leikattuna ja vasta paistettuna.
Sekin oli kivaa, että olivat järjestäneet näin mukavan tilaisuuden juuri syntymäpäiväkseni. Aika ystävällistä minun mielestäni.
Vielä yhdelle siiderille hotellin alakerran pubiin ja sitten nukkumaanko? Eihän toki! Kahdelta yöllä kun pääsin huoneeseeni, menin vaahtokylpyyn. Se vasta tuntuikin ylelliseltä. Meillä ei ole ollut yhdessäkään huushollissa kylpyammetta, joten se oli myös harvinaista herkkua. Kylpeä iloisessa huppelissa keskellä yötä, sydän täynnä ystävien tapaamisesta ja juhlan humusta.
Aamiaisella huomasin jälleen sen, kuinka erilainen olemisen tapani on nykyään. Olen nauttinut yksinolemisesta aikaisemminkin, mutta nyt istuessani yksin pöydässä tunsin miten olen eri tavalla ehyt ja kokonainen ja jollain yhteys toisiin on olemassa koko ajan vaikkeivat siinä hollilla olisikaan. Ihmisten kanssa oleminen on vaivatonta ja havaintokyky tarkentunut myös ihmisten suhteen. Kun on yhteys itseen, on yhteys toisiinkin erilainen.
Lauantaina kävin helmikauppa Nanassa, josta löysin noita venetsialaia lasihelmiä. Ne saavat sydämeni soimaan, voisin katsella niitä koko päivän. Kun siskot kävivät keväällä Venetsiassa ja näin Katriinan blogissa tuontapaisia neliskanttisia lasihelmiä, katselin kuvia varmaan kymmeniä kertoja. Pelkkinä helminä ne eivät olleet edes kalliita, 80 senttiä kpl. Toisin sanoen korvikset saa parilla eurolla ja helmet parilla kympillä. Pikkuhelmiä ja koukut sekä lukko tietysti tarvitaan.
Nautin Helsingissä kiertelemisesta. Siellä on niin kauniita julkisivuja, että kuljeskelin suurimman osan ajasta katse yläviistossa. En onneksi törmännyt liikennemerkkeihin. Vaatekauppoja, sisustus- ja tilpehöörikauppoja ja kirjakauppoja kiertelin tietysti myös. Löysin vaikka mitä, mutta ostin vain ihanat flanelliset yöhousut keskimmäiselle ja tummanpunaisen kravatin miehelle, se taitaa olla hänen elämänsä toinen tai kolmas kraka. Ja itselleni kaksi kirjaa: Deepak Chopran "Ageless body, timeless mind" ja Dalai Laman "Universe in a single atom". Niin ja kuopukselle pari kirjaa pukinkonttiin.
Paljon voi saada irti yhden päivän ja yön reissusta, niin kuin olisin ollut oikein lomalla.
Kommentit