Tuulee ja sataa. Suppilovahverot riemuitsevat ja sienihullut myös.

Alkuviikosta oli tosi kauniita päiviä, keltaiset koivut loistavina sinistä taivasta vasten. Upeita värejä. Yritän imeä kaiken auringonvalon niin kauan kuin sitä riittää.

Ehkäpä joskus vielä asun Välimeren rantamilla ja olen autuaan tietämätön pitkästä pimeästä talvesta. Ehkä jossain edellisessä elämässäni asuin Saharassa ja kaipasin viileään Pohjolaan pois armottomasta kuumuudesta ja polttavasta auringosta?

Tulevana talvena käteisvarannot eivät taida riittää valo- ja lämpöboosteriin etelässä. Huhtikuussa olen kyllä menossa Firenzeen pitämään elämäntaitokurssia viikoksi, mutta se onkin jo ihan kevättä. Eikä ole loma vaan työviikko. Toivottavasti pysyn voimissani. En ole vuosiin oikein uskaltanut suunnitella mitään tai luvata mitään kovin pitkälle tulevaisuuteen - burnoutin läpikäyneenä tulee varovaiseksi.