Ystäväni Tuusulasta soitti sattumalta edellisenä iltana ja haikaili että olisi kiva mennä Taiteiden yöhön kun olis joku kaveri. Joten päätin mennä kaveriksi. Vaan kuinkas sitten kävikään? Perillä ystävä odotti hyvän ruoan ja aidon shampanjan kera, ja meillä kun juttu luistaa niin jätettiin lopulta koko taiteiden yö väliin ja lämmitettiin sen sijasta sauna.
Oli kertakaikkisen ihanaa olla vanhan rakkaan ystävän hoteissa. Pitkään aikaan emme ole ehtineet oikeastaan jutella mitään, kun aina on perhettä tai muuta porukkaa niin paljon ympärillä, että varsinaiset keskustelut jäävät käymättä. Puhuttiin kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Ihaninta oli kuitenkin tuntea sitä molemminpuolista pyyteetöntä hyväksyntää, jota tässä maailmassa ei varmaan koskaan saa liikaa.
Lauantaina ehdittiin vihdoin Helsinkiinkin, kierreltiin Kauppatorilla ja käytiin Engelillä kahvilla. Tarkoituksena oli kiertää Kiseleffin talon putiikit, mutta ovi meni kiinni juuri nenän edestä. Olisin katsonut onko siellä sen näköistä, että voisi johonkin tarjota myyntiin kallista uniikkilasia.
Käpättiin sitten vähän matkaa Aleksia pitkin ja hupsis, Modasta löysin itselleni mustan nahkatakin! Alennus oli 40% mutta varaahan siihen ei tietystikään olisi ollut, koska rahatilanne on huonompi kuin huono. Mutta olenkos minä nyt ennenkään kovin järkevä ollut? Tämä takki ratkaisee kuitenkin monta ongelmaa kerralla: minulta on puuttunut välikausitakki, hameen kanssa käytettävä takki ja musta takki. Nyt minulla on ne kaikki, pehmeää mustaa nappaa, vetoketjutaskut. Irrotettava lämminvuori.
Ihan pikkuisen pelotti, mitä mies sanoo kun tilit huutavat tyhjyyttään, mutta hän sanoi vain että hyvä.
Kotimatkalla vein esikoiselle hirmuisen säkin ruokatavaroita, kun hoksasin mennessä hänen luonaan että kaapeissa ei ole tietenkään yhtikäs mitään, ei edes suolaa tai sokeria. Käytiin yhdessä ystäväni kanssa hänen käyttämässään tukkukaupassa, josta haalin kasoittain nuudelipaketteja, 5 kg:n pussin pastaa, riisiä, tonnikalaa, tomaattimurskaa, perusmausteet ja paljon muutakin. Ajattelin, että on heti kodikkaampaa, kun kaapissa on ruokaa. Käytiin vielä kaupungissa syömässä kiinalaisessa ravintolassa ennenkuin ajelin kotiin yötä myöten.
Tänään onkin ollut koti kuntoon -päivä. Minä etsin ja löysin tiskipöydän likaisten astioiden alta ja mies siivosi esikoisen huoneen minulle työhuoneeksi. Jipii! Siirsin sinne jo ateljeeni, myöhemmin sinne saavat paikkansa työ- ja opiskelujutut. Minulla on oma huone!
Kommentit