Tänään oli onneksi vähän enemmän tohinaa töppösissä vaikka valvoin yli kolmeen yöllä. Töitten jälkeen ahmaisin ruoat kitusiin ja painelin mökille herukkapensaitten kimppuun. Esikoinen lähti velvoitettuna ja myrtsinä mukaan. Kolme varttia ehdittiin poimia ennenkuin sade alkoi ropista.
Nyt Mehumaija päästelee hyviä hajuja, makeaa mustaherukkaa. Pojat olivat jo päivällä poimineet omista pensaista niitä puoli ämpärillistä ja muutaman litran karviaisia. Mikä oli ihme.
Muutenkin hommat ovat tänään luistaneet omalla painollaan. Omituista, että päivät ovat niin kamalan eriparisia.
Vai onko se tosiaan se, että heti kun vähän paistoi aurinkokin, niin koko elämä on ihan erilaista?
Vicki Li kyseli eilisessä kommentissa, mitä itse soittaisin perhebändissä. Siinäpä olisikin miettimistä. Olen jättänyt soittamisen melkein kokonaan perheen miesväelle. Pianoa soitin koulutyttönä ja myöhemminkin, mutten koskaan kovin hyvin. Ehkä vanhalla tatsilla voisin kuitenkin ottaa vaikka syntetisaattorin niinkuin Linda McCartney aikoinaan. Ja laulaisin välillä matalalle ja kapealle äänialalleni sopivia biisejä.
Olisi oikeasti ihana laulaa ja soittaa porukalla. Vanhemmiten itsekritiikki on ensin vähentynyt ja sitten loppunut kokonaan.
Vois laulaa vaikka tämän Carole Kingin ihanan You´ve got a friend. Miten helposti voi joltakin ääni tulla, kuunnelkaa vaikka.
Kommentit