Ensimmäinen työpäivä ja hengissä. Käytiin vielä markettikierros koulukkaiden kanssa töitten jälkeen, kumpikin löysi itselleen mieluisan repun ynnä muuta pientä tarviketta koulun alkua varten.
Keskimmäinen oli jo aikaisemmin päivällä hakenut lukion ensimmäisen vuoden kirjat, jotka maksoivat 340 € vaikka osa oli käytettyjä ja osa tuli perintönä velipojalta. Tili meni sillä sileäksi.

Mutta shoppailu on kivaa vaikka seurauksena onkin köyhyys ja kurjuus. Lauantaina ehdittiin kuin ehdittiinkin Ikeaan ja siellä sain sydämeni kyllyydestä kerätä tarvikkeita esikoisen ensimmäistä omaa kämppää varten. Huonekaluja hän ei ainakaan vielä tarvitse, koska kämppä on periaatteessa kalustettu ja omasta huoneestaan hän saa viedä mitä tarvitsee. Pieni kirjahylly kuitenkin ostettiin. Ja sitten: kaikenlaista pientä keittiötarviketta, pyyhkeitä, laseja, veitsiä ja tietenkin pizzamopo.
Itsellemme ostettiin CD-hylly ja arkistokaappi. Ja pienin Lack-pöytä ihan vaan sen takia kun se oli niin halpa. Alle kympin.

 LACK Apupöytä
Oli kiva reissu Helsinkiin. Ilta vietettiin serkun perheessä ja se oli tosi mukavaa: syötiin hyvin, juotiin viiniä, poristiin ja katsottiin hauskaa elokuvaa "A mighty wind". Loppuillasta kuunneltiin John Adamsin oopperaa "Nixon in China", joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Yllättäin se oli niin mielenkiintoista kuunneltavaa, että tulee kenties jopa hankituksi.
Tänään sain postissa kaksi odottamaani levyä: Mike Heronin "Smiling Men with Bad Reputations" ja Robin Williamsonin ensimmäisen soololevyn "Myrrh" vuodelta 1972. Molemmat on siis tehty jo Incredible String Bandin aikoina.

Cover of Smiling Men With Bad Reputations, 1971Myrrh

Olen ehtinyt vasta vähän kuunnella Myrrhiä ja se ainakin kuulostaa niin ihanasti vanhalta ISB:ltä että liikutun ihan sydänjuuria myöten.

Mutta takaisin Helsinkiin. Sunnuntaina oli vanhan ystäväni tyttären rippijuhla, joka oli ihanasti järjestetty ja lämminhenkinen. Me tosin pyörimme ympäri Tuusulaa yli puoli tuntia etsimässä oikeaa paikkaa, kun en muistanut miten sinne ystäväni luo ajetaan. Ei tullut etukäteen mieleenkään ettenkö osaisi sinne, kun olen monta kertaa käynyt, mutta enpähän vain osannut. Lopulta yhdeltä grillikioskilta löytyi puhelinluettelo, jonka kartan perusteella löysimme perille.

Kotimatkalla käytiin vielä Halosenniemessä, minä ensimmäistä kertaa. Saatiin annos kuvataidettakin siis myös tälle reissulle. Sitä saatiin kyllä myös serkun luona, jonka vaimo tekee upeita puutauluja.

Mutta se on ihme, että me olemme siis tehneet kaksi retkeä ihan kahden kesken miehen kanssa viikon sisällä. Nuoriso pärjäsi erinomaisesti. Ja meillä oli mukavaa keskenämme. Uudestaan!